Puutavarakuljetuksessa käytettävät autot ovat erikoiskalustoa, joka on kehittynyt paljolti suomalaisten päällirakenne-, perävaunu- ja kuorma-autovalmistajien työn tuloksena. Myös puutavara-autoissa käytettävät ajoneuvokohtaiset puutavarakuormaimet ovat yleensä kotimaassa kehitettyjä ja valmistettuja.
Puutavarayhdistelmät
Puutavarayhdistelmät koostuvat vähintään kahdesta ajoneuvosta: vetoautosta ja perävaunuista. Vetoauto voi olla itsekin kuormaa kantava auto tai perävaunuja vetävä perävaunuveturi (rekkaveturi). Perävaunu voi olla varsinainen perävaunu tai puoliperävaunu. Kuorma-auto tulee tehtaalta yleensä vailla päällysrakenteita. Se rakentuu puutavara-autoksi, kun siihen asennetaan perusrunko (apurunko), etusermi, puutavarapankot, nosturin kiinnikkeet ja kuormansidontalaitteet sekä tarvittavat hydrauli- ym. laitteet. Akselijärjestyksiä ovat 2+2, trippeli (kantava akseli telin etummaisena) ja tridem (kantava akseli telin viimeisenä).
21.1.2019 voimaan tulleen asetusmuutoksen myötä ajoneuvoyhdistelmän kokonaispaino saa olla enintään 76 tonnia, kokonaispituus 34,50 m, leveys 2,55–2,60 m ja kokonaiskorkeus 4,4 m. Muita rajoitteina ovat maksimiakseli- ja telipainot. Traficomin koordinoimana on käynnissä kokeiluja nykyisen kokonaispainon ylittävistä yhdistelmistä (HCT eli High Capacity Transport).
⚬ Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä
⚬ Traficomin määräys ajoneuvoyhdistelmien teknisistä vaatimuksista
⚬ Traficomin HCT-kokeiluiden sivusto
⚬ Metsäteho Oy:n HCT-puutavara-autokokeiluiden sivusto
Ajoneuvoyhdistelmien maksimikokonaispainot:
Vie hiiri pylväiden päälle, niin saat esiin kunkin pylvään luvut (tonnia).
Ajoneuvoyhdistelmien maksimikokonaispainot ovat moninkertaistuneet vuosikymmenten saatossa.
Puutavara-autoja on käytössä keskimäärin 1 600. Autojen keskimääräinen pitoaika on noin 5 vuotta. Yleisimmät puutavara-automerkit ovat Volvo, Scania, Mercedes-Benz ja Sisu. Puutavarayhdistelmät koostuvat tyypillisimmin kolme- tai neliakselisesta vetoautosta ja viisiakselisesta perävaunusta.
Puuautokanta akselimäärien mukaan:
Neliakselisten puutavara-autojen osuus on yleistynyt vuoden 2013 mitta- ja massamuutoksen myötä. Kaaviossa on esitetty ajoneuvorekisterin tilanne vuoden alussa. 5-akselisia autoja rekisterissä on 1.
Lähde: MetsäTrans 1/2016
Rengaspaineiden säätöjärjestelmä (CTI) on yksi keino puutavara-auton kulkukyvyn parantamiseksi ja tievaurioiden välttämiseksi. CTI-varustelluilla autoilla voi ajaa rajoitetusti myös kelirikkoaikana ELY-keskuksen luvalla.
Perävaunut
Rakenteellisesti on kahdenlaisia perävaunuja. Jotta vetoauton perään kiinnitetyllä puutavarakuormaimella ylletään lastaamaan perävaunun takaosa, pankkoja voidaan siirtää tai vaihtoehtoisesti perävaunun runko on teleskooppinen. Siirtopankoilla varustetut jäykkärunkoiset perävaunut on yleensä varustettu teliakseleiden nostolla kääntämisten helpottamiseksi. Kotimaisista puutavaraperävaunuista yleisimpiä merkkejä tai valmistajia ovat Jyki, Kome, Weckman ja Närko.
Pylväsautot
Pylväiden ja tukkiosien kuljetukseen varustetut yhdistelmät ovat erikoisrakenteisia puutavara-autoja. Pylväsautossa on takimmaisena perävaunun teliakselisto, joka on kytketty pitkällä aisalla vetoautoon.
Tukkiosa-autot
Tukkiosien kuljetukseen on kehitetty yhdistelmiä, joissa 4-akselisen perävaunun pankot pääsevät liukumaan rungon päällä, kun auton ja perävaunun etäisyys muuttuu kaarteissa. Tämä mahdollistaa käänteissä tarvittavan pituussuuntaisen liikkumisen.
Muita puutavarayhdistelmiä
B-junalla (B-train) tarkoitetaan ajoneuvoyhdistelmää, jossa on puoliperävaunuveturin (rekkaveturin) lisäksi kaksi puoliperävaunua (linkkivaunu ja perinteinen puoliperävaunu).
Hakeautot
Hakeautoja käytetään sekä sahoilla syntyvän sahahakkeen että metsässä tai terminaalissa haketetun metsähakkeen kuljetuksiin. Hakekuljetuksissa käytetään pääosin hakeyhdistelmiä, jollaisia käytetään usein myös turvekuljetuksissa. Hakeyhdistelmien purkumenetelmiä ovat sivukippaus, ketjupurku perästä, takakippaus ja kävelevä lattia. Kokosivuaukeavalla seinällä varustellut yhdistelmät soveltuvat myös kappaletavarakuljetuksiin.
Energiapuuautot
Energiapuuta korjataan ja kuljetetaan eri muodoissa: hakkuutähteenä, pienpuuna, kantoina ja hakkeena. Hakeyhdistelmien lisäksi käytössä on kantojen ja hakkuutähteiden kuljetukseen soveltuvia yhdistelmiä (ns. laita-autoja) sekä konttiautoja. Tavallisesta puutavarayhdistelmästä voidaan tehdä energiapuun kuljetuksiin sopiva auto erilaisilla lisälaita- ja sivupeiteratkaisuilla. Muun kuin hakkeen osalta energiapuuajoneuvot pyritään rakentamaan kuormatilan kehysmitoiltaan niin suuriksi kuin säädökset sallivat, sillä kuljetettavan materiaalin alhainen tiheys ei useinkaan mahdollista täyttä kuormaa hyötykuorman osalta.
Kuormauskalusto
Suomessa käytännössä kaikki puutavara-autot varustetaan ajoneuvokohtaisella kuormaimella. Useimmiten nostureissa on nykyisin myös hytti, jolloin ohjainlaitteet ja kuljettaja ovat säältä suojassa. Kuormain pyritään jättämään lastauspaikalle, jos sitä ei tarvita kuorman purkamisessa tai paluukuorman teossa. Kun kuormaimen massa on tyypillisesti 3 tonnia, kuormaimen poisjättö merkitsee 3,5–4 kuutiometriä lisää puutavaraa kuormassa. Kun tyhjänäajoa pyritään vähentämään meno-paluu- tai monipistekuljetusten avulla, kuormainta joudutaan kuitenkin kuljettamaan mukana. Suomessa myytäviä kuormainmerkkejä ovat mm. Hiab-nosturiryhmän Loglift ja Jonsered, Kesla ja Epsilon Palfinger.
Ainespuun nostureissa käytetään nostoleuoilla varustettua kahmaria ja energiapuiden kuormaamisessa käytetään useimmiten ns. piikkikahmaria. Piikkien avulla taakan ottaminen on helpompaa kuin leuoilla varustetulla kahmarilla. Energiapuumateriaalit eivät jää kiinni piikkeihin siten kuin ne jäisivät ainespuukahmarin leukoihin. Piikkikahmarilla materiaali saadaan nostettua puhtaampana.
