Sekä uudistus- että kasvatushakkuulla ajourien suunnittelun lähtökohtana on lähikuljetusmatkan minimoiminen, kasvatushakkuulla myös jäävän puuston vaurioiden minimoiminen. Kasvatushakkuulla:
- Ajouravälien on oltava vähintään 20 metriä.
- Suositus ajourien leveydeksi on 4,0–4,5 metriä (turvemailla 4,0–5,0 metriä).
Ensiharvennuksella leimikon reunimmaisen ajouran etäisyyden palstan rajasta tulisi olla normaalin 10 metrin sijaan korkeintaan kahdeksan metriä. Tämä helpottaa hakkuutyötä myöhemmillä harvennuksilla, jolloin hakkuukoneen puomilta vaaditaan enemmän voimaa suunnattuun kaatoon. Ajouravälin onnistumista voi seurata mittaamalla kahden rinnakkaisen ajouran keskikohtien välinen etäisyys. Ajouran leveys määritetään ajouran reunapuiden perusteella seuraavasti:
- Mittaa työpisteen keskipisteestä (puomin jalustan kohta) viiden metrin matka uran molempiin suuntiin.
- Etsi tältä rajatulta 10 metrin jaksolta uran oikealta ja vasemmalta puolelta puut, jotka ovat lähimpänä ajouraa.
- Mittaa näiden kahden puun kyljen (d1,3) kohtisuora etäisyys uran keskikohtaan.
- Summaa saadut kaksi lukua keskenään, niin saat ajouran leveyden.
Ajouria tehdessä on muistettava, että kuormatraktori ei välttämättä mahdu kulkemaan samojen ajonuranvarsipuiden välistä kuin hakkuukone. Risteyksissä ja lievästi sivukaltevissa maastoissa ajourien leveyttä voi olla tarpeen kasvattaa jopa 4,5 metriin, turvemailla jopa viiteen metriin. Kun ajourat tehdään ohjeiden mukaisesti, muodostuu ajouria arviolta 500 metriä hehtaarille. Leimikon kokonaispinta-alasta ajourien osuus on viidennes. Uudistushakkuulla käytettävä ajouraverkosto on usein muodostunut jo kasvatushakkuiden yhteydessä. Kuljettaja voi työssään hyödyntää näitä uria, vaikkakin päätehakkuulla ajouraväli on käytetystä työmallista riippuen harvennuksia kapeampi, noin 10–16 metriä.
Leimikon suunnittelussa ajourat luokitellaan seuraavasti:
Kokoojaura yhdessä keruu-urien kanssa muodostaa ajouraverkoston rungon. Kokoojaura sijoitetaan yleensä kovalle, kulutusta kestävälle maaperälle. Kokoojaurilta lähtevät varsinaiset ajo- eli keruu-urat. Näiden lisäksi yksittäisiä pisto- ja yhdysuria voi käyttää täydentämään pääurien muodostamaa verkkoa.