Kasvatushakkuilla tarkoitetaan metsissä ennen uudistushakkuuta tehtäviä hakkuutoimenpiteitä, ja ne luokitellaan harvennus- ja väljennyshakkuisiin sekä ylispuiden poistoon. Harvennushakkuiden, kuten kasvatushakkuiden yleensä, tavoitteena, on ohjata metsikön kasvu kullekin kasvupaikalle sopiviin ja laadultaan parhaisiin puihin. Tavoitteeseen pääsemiseksi metsiköstä poistetaan huonolaatuiset ja metsikön kehityksestä jäljessä olevat puut sekä kasvatettavan puun kasvua haittaavat puut. Kasvupaikasta ja puulajista riippuen metsää harvennetaan 1–4 kertaa ennen uudistushakkuuta. Väljennyshakkuilla tarkoitetaan lähes uudistuskypsässä metsässä tehtäviä hakkuita, joiden tavoitteena on puuston järeytyminen, tulevien siemen- ja suojuspuiden totuttaminen tuuleen ja taimettumisen edistäminen. Ylispuiden poistossa puolestaan poistetaan siemen- ja suojuspuut tai itsestään taimettuneet metsikön ylispuut sen jälkeen, kun alla oleva ja kasvamaan jätettävä taimiaines on vakiintunut.
Metsikön latvuskerrokset vaikuttavat jäävien puiden valintaan. Metsikössä voidaan erottaa neljä eri latvuskerrosta:
- Päävaltapuut: Metsikön ylimmäinen, vallitsevin latvuskerros, jonka muodostavat metsikön pisimmät ja samalla yleensä vartevimmat puut.
- Lisävaltapuut: Edellistä latvuskerrosta hieman alempana oleva latvuskerros. Lisävaltapuiden latvukset ovat yleensä heikommin kehittyneet kuin päävaltapuiden. Puiden pituus on suunnilleen 0,9-0,8 kertaa päävaltapuiden pituus.
- Välipuut: Latvukset sijaitsevat enimmäkseen valtapuiden välissä, vähän edellistä latvuskerrosta alempana. Ylhäältäpäin ne useimmiten ovat vapaat, mutta kärsivät sitä vastoin enemmän tai vähemmän sivuvarjostuksesta, minkä johdosta ne tavalisesti ovat heikosti kehittyneet. Puiden pituus on suunnilleen 0,8-0,7 kertaa päävaltapuiden pituus.
- Aluspuut: Alimmainen latvuskerros. Latvukset ovat useimmiten paitsi sivuilta myös ylhäältäkin varjostetut ja sen vuoksi keskimäärin vieläkin heikommin kehittyneet kuin välipuiden latvukset. Puiden pituus on korkeintaan 0,7-0,4 kertaa päävaltapuiden pituus.
- Alikasvospuu: Pääpuustoa nuorempi ja lyhyempi puu, joka yleensä raivataan ennen koneellista hakkuuta. Ovat usein eri puulajia kuin varsinainen metsikkö tai sitä huomattavasti (tavallisesti yli 40 vuotta) nuorempia.
Kaikista eniten tehdään harvennushakkuita. Ensiharvennus on nimensä mukaisesti ensimmäinen metsikköön tehtävä hakkuu, jossa puuston harventamisen lisäksi avataan ajourat myöhempiä hakkuita varten. Jos taimikonhoito on suoritettu ajallaan, tehdään metsikön ensiharvennus 12–15 metrin valtapituudessa. Jos taas tarkoitus on korjata myös energiapuuta, tehdään niin sanottu energiapuuharvennus 10–12 metrin valtapituudessa. Myöhemmät muut harvennukset suositellaan tehtäväksi ennen kuin puuston elävä latvus on supistunut liikaa.
Hyvin ja ajallaan tehty kasvatushakkuu edistää puuston järeytymistä ja vaikuttaa puuston kasvuun positiivisesti myös myöhempiä hakkuita ajatellen. Yleisin Suomessa käytetty harvennustapa on alaharvennus. Alaharvennuksessa puita poistetaan pääasiassa metsikön alimmista latvuskerroksista. Poistettavat puut valitaan seuraavasti:
- vioittuneet, sairaat ja huonolaatuiset puut, esimerkiksi haarapuut,
- valtapituutta lyhyemmät väli- ja aluspuut tai suuremmat, latvukseltaan selvästi supistuneet puut (lisävaltapuut),
- sopivan kasvatustiheyden saamiseksi valtapituuden puita; tiheys on sopiva kun puiden latvustot ovat vapaana toisistaan.
Erikokoisia puita sisältävässä metsässä pyritään poistamaan ensin pienet aluspuut, jotta ne eivät murskaudu isompia puita kaadettaessa. Myös haarapuut jäävät herkästi konkeloon, joten ne tulee poistaa ensimmäisten joukossa työturvallisuussyistä. Muita harvennustapoja ovat ylä- ja laatuharvennus.
Kasvatushakkuulla tärkeimpiä seurattavia tekijöitä ovat:
- jäävän puuston määrä (runkoa/ha),
- ajouraväli,
- ajouraleveys,
- maasto- ja puustovauriot.