Sektorityömalli on harvennushakkuun työmallien perustyömalli. Se soveltuu parhaiten ensiharvennuksille sekä runsaspuustoisille, tilajärjestykseltään tasaisille leimikoille. Sektorityömalli soveltuu käytettäväksi myös integroidussa puunkorjuussa. Sektorityömallissa hakkuun työpiste jaetaan viiteen sektoriin:
- ajoura ja uran varsi
- vasen etusektori
- vasen sivusektori
- oikea etusektori
- oikea sivusektori
Yhdessä sektorit muodostavat noin 220 asteisen alueen hakkuukoneen eteen. Tavoitteena on sektoreiden järjestelmällinen käsittely siten, että hakkuutoiminta on tehokasta ja toiminnassa huomioidaan esimerkiksi 3–5 puuta eteenpäin. Ajouraa avattaessa ja etusektoreilla työskenneltäessä maksimi toimintaetäisyys on 8 metriä. Sivusektoreilla käytetään hyväksi koko kuormaimen ulottumaa, jotta 20 metrin ajouraväli saavutetaan. Kasojen sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon sivusektoreilta hakattavien puutavaralajien määrä: 80–90 % työpisteen puista sijaitsee ajouran ja etusektorien muodostamalla alueella, ja vain 10–20 % pois-tetuista puista jää sivusektoreille.
Työjärjestyksen osalta tärkeintä on järjestelmällisyys:
- Sijoita kone työpisteeseen.
- Avaa ensin ajoura ja harvenna uran reunat,
- harvenna sitten jompikumpi etusektori ja saman puolen sivusektori.
- Käsittele lopuksi toisen puolen etu- ja sivusektori.
Työn tehokkuuden kannalta ei ole merkitystä kumman puolen etu- ja sivusektori käsitellään loppuun ennen siirtymistä käsittelemään toista puolta. Pääasia on, että valittu systemaattinen järjestys säilytetään. Työpisteen käsittely sektoreittain helpottaa puiden valintaa, ajoreitin suunnittelua ja työjärjestyksen hahmottamista. Keskeistä on havaita, että työpisteeltä prosessoidut etusektorit lisäävät näkyvyyttä seuraavan työpisteen sivusektoreille. Parempi näkyvyys puolestaan vähentää puustovaurioita ja helpottaa työskentelyä.