Hakkuukonetyöskentely leimikolla perustuu työpisteajatteluun. Hakkuukoneella työpisteen keskipisteen muodostaa puomin jalustan kohta. Työpisteen paikka puolestaan määräytyy hakkuutavan ja/tai työmallin perusteella. Hakkuukoneen työpiste sisältää käsitteet hakkuurintama, ajoura, etusektori, sivusektori, kaatopiste/ -suunta, ja katkontalinja.
Työskentely tapahtuu työpiste kerrallaan. Ajouraverkosto muodostuu työpisteiden muodostamasta ajolinjasta. Ensimmäinen varsinainen hakkuun työpiste määräytyy edessä olevien ajourapuiden perusteella, joihin minimietäisyys on kaksi metriä ja työskentelyn kannalta sopiva etäisyys noin kolme metriä. Kasvatushakkuulla työpiste valitaan työmallista riippumatta jäävien reunapuiden perusteella. Tästä syystä on tärkeää osata valita jäävät reunapuut jo ennen siirtymistä seuraavalle työpisteelle.
Jäävien reunapuiden lisäksi pysähtymiskohtaan vaikuttavat muun muassa sivusektoreilta poistettavat ja ajouralla olevat puut. Pysähtymiskohta on valittu oikein silloin, kun koneen jalusta on jäävien ajouranvarsipuiden kohdalla tai hieman edempänä, ja puomi ylettyy helposti poistettavien puiden juurelle.
Uudistushakkuulla työpisteen paikka riippuu käytettävästä työmallista. Koneen sijoittelussa tärkeimpiä tekijöitä ovat hakkuurintaman leveys ja koneen etäisyys hakkuurintamasta kulkusuunnassa.
Päätyöpisteen lisäksi voidaan käyttää myös aputyöpistettä. Aputyöpistettä käytetään tilanteen mukaan ja esimerkiksi silloin, kun poistettava puu on vaikeasti saatavissa päätyöpisteestä tai kun haetaan kauempana oleva runko ja palataan prosessoimaan se päätyöpisteelle. Esimerkiksi kasvatushakkuulla aputyöpistettä käytetään silloin, kun ajouran reunapuut sijaitsevat toisiinsa nähden huomattavasti eri linjassa, ja päätyöpisteeltä ei yletytä poistamaan kaikkia työsektorilta poistettavia puita. Myös maastoesteet ja huono näkyvyys voivat vaatia aputyöpisteen käyttöä. Turhaa aputyöpisteen käyttöä tulee kuitenkin välttää.