Tyvilaho on puun arvokkaimmassa tyviosassa esiintyvä laho. Se on seuraus kasvavan puun juurista tai tyveltä alkuun lähteneestä lahottajasienitartunnasta. Tyvilahoa on sekä havu- että lehtipuilla. Taloudellisesti merkittävin on kuusentyvilaho, josta aikaisemmin käytettiin myös nimeä maannousema. Puun vastaanotossa tyvilaho tulee erottaa varastolahosta.
Kuusentyvilahoa aiheuttavat useat sienet, joista yleisin on Etelä-Suomessa kuusenjuurikääpä; muita yleisiä ovat mesisieni ja männynjuurikääpä. Juurikääpälahoa on noin 80 % kuusentyvilahon kokonaistilavuudesta Etelä- Suomen päätehakkuuikäisissä kuusikoissa. Mesisienen osuus on noin 8 %. Sekä juurikääpä että mesisieni ovat valkolahottajia.
Juurikääpä
Kuusen runkoon nouseva juurikääpälaho näkyy aluksi tyven sahauspinnalla violetinvärisenä rengasmaisena tai kaarenmuotoisena värivikana sydän- ja mantopuun rajalla. Värivika täyttää renkaan, joka vähitellen sienen hajotustoiminnan edetessä muuttuu kovaksi sydänpuuhun rajoittuvaksi vaaleanruskeaksi lahoksi.
Myöhemmin laho pehmenee ja juurikääpä voi levitä myös elävään mantopuuhun. Laho on tyypiltään ruskehtavaa valkolahoihin kuuluvaa korroosiolahoa. Puuhun päästyään juurikääpä etenee keskimäärin 30 cm vuodessa ja nousee useita metrejä korkealle runkoon.
Juurikääpätuhojen tunnistaminen ja torjunta
Mesisieni
Mesisienilaho on tummanruskeaa ja raja terveeseen puuhun on jyrkkä. Lahon läpimitta on pienehkö, eikä laho yleensä nouse metriä korkeammalle runkoon. Pitkälle edenneenä mesisienilaho saa aikaan kartiomaisen tummareunaisen onkalon, muun osan rungosta ollessa tervettä. Onkalosta löytyy nauhamaisia rihmastojänteitä, joiden avulla sieni leviää. Mesisieni ja juurikääpä voivat lahottaa samaa puuta. Tällaisessa puussa lahon eteneminen on nopeaa.
Sellun raaka-aineena pehmeä laho aiheuttaa laatumenetyksiä ja kemikaalien kulutuksen lisääntymistä sekä keitossa että valkaisussa.