Metsälain tavoitteena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälaissa määritetään metsänhoidon minimitaso ja sen vaatimat metsänkäytön rajoitteet, jotka on täytettävä. Laki koskee kaikkia Suomen talousmetsiä. Puunkorjuun osalta laki sisältää metsän hakkuuta ja uudistamista koskevat ohjeet ja rajoitteet sekä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Metsälakikohteet jätetään pääsääntöisesti hakkuiden ulkopuolelle. Kohteiden ympärille on myös hyvä jättää käsittelemätön suojavyöhyke.
Metsäsertifiointi
Noin 95 prosenttia Suomen talouskäytössä olevista metsistä on sertifioitu kansallisen metsäsertifioinnin järjestelmän, Suomen PEFC-järjestelmän (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes) mukaan. Metsien sertifioinnilla pyritään varmistamaan, että metsätaloutta harjoitetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Puunkorjuun osalta PEFC-järjestelmä vaatii, että uudistushakkuualueelle on jätettävä säästöpuita. Keskimäärin puita jätetään 5-10 kappaletta hehtaarille. Säästöpuiden- ja puuryhmien tarkoituksena on muodostaa ajan saatossa lahopuuta metsiin, ja tarjota näin elinympäristö lahopuusta riippuvaisille eläin-, hyönteis- ja kasvilajeille.
Jätettävien säästöpuiden on oltava läpimitaltaan vähintään 10 cm. Säästöpuut kannattaa keskittää ryhmiin, mutta myös yksittäisiä puita voi jättää. Suosi säästöpuiden valinnassa lehtipuita, erityisesti kookkaita haapoja ja raitoja. Jätä hakkuualalle elävien säästöpuiden lisäksi kelot, pökkelöt, kolopuut, maapuut ja muu lahoava puusto. Säästöpuut kannattaa jättää esimerkiksi puuntuotannollisesti vähämerkityksellisiin kohtiin, kuten painanteisiin, kivikkoihin, kalliokumpareille tai luontokohteiden läheisyyteen. Säästöpuita ei kannata jättää rakennusten, teiden, sähkö- tai puhelinlinjojen läheisyyteen.
Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta 263/1991
Laki sisältää rajoitteet kesäaikaiselle puutavaran varastoinnille metsässä ja tienvarsivarastolla. Puutavara on joko kuljetettava pois tai tuhot estettävä viimeistään:
Laki yksityisistä teistä 15.6.1962/358
Tieliikennelaki 3.4.1981/267
Sisältävät puutavaran varastointiin ja kaukokuljetukseen vaikuttavia säädöksiä.
Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096
Luonnonsuojelulain tavoitteena on suojella Suomen luonnon monimuotoisuutta takaamalla eri luontotyyppien suotuisan suojelun taso ja alkuperäisten lajien säilyminen. Korjuuleimikossa tai sen läheisyydessä voi olla luonnonsuojelulain 29 pykälän mukainen suojeltu luontotyyppi:
- luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt
- pähkinäpensaslehdot
- tervaleppäkorvet
- luonnontilaiset hiekkarannat
- merenrantaniityt
- puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit
- katajakedot
- lehdesniityt
- avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät
Näihin luontotyyppeihin kuuluvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset alueet jätetään hakkuissa käsittelemättä.
Tapion Metsänhoidon suositukset
Sisältävät metsien eri kasvatusvaihtoehdot ja harvennusmallit puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin.
Tapion Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas
Sisältävät kestävän metsänhoidon periaatteet ja menetelmät energiapuun kasvatukseen ja korjuuseen.
Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta 749/2001
Sisältää puunkorjuutyön turvallisuutta koskevat säännökset, esimerkiksi turvaetäisyydet, konkelon purkaminen, henkilösuojaimet.
Sisältää muun muassa määräykset vesistöjen, pienvesien ja ojien varsille jätettävistä suojakaistoista ja navero- ja ojitusmätästykseen liittyvistä vesiensuojelumenetelmistä.
Toimijakohtaiset asetukset
- työmaaohje
- korjuuohje