Puukuljetusten päiväkohtaisesta aikataulu- ja reittisuunnittelusta vastaavat kuljetusyritykset ja niiden kuljettajat. Suunnittelussa on otettava huomioon mm.:
- mahdolliset tarkennukset toimitusaikatauluihin (esim. junien lastausikkunat)
- tiestön liikennöitävyys ja liikenneturvallisuus (mm. kelirikkoajan mahdolliset vaikutukset tiestön painorajoituksiin, talvihoidon tilanne)
- yksityisteiden kantavuuteen ja käyttöoikeuksiin liittyvät rajoitukset
- mahdollisuudet meno-paluukuljetuksiin.
Kuljetuksia ei voi siten aina suunnitella energiatehokkuuden kannalta mahdollisimman optimaalisiksi (kuljetusmatkan minimointi ja ajoneuvoyhdistelmän täyttöasteen maksimointi). Optimointimahdollisuuksiin vaikuttavat myös mahdolliset kuljetusyrityksissä käytössä olevat suunnittelutyökalut.
Ajoneuvokaluston hallintajärjestelmiin (Fleet Management Systems, FMS) sisältyy useita kuljetuksen suunnitteluun ja ajoneuvojen ja kuljettajien seurantaan liittyviä palveluita. Näistä kerrotaan tarkemmin oppaan osiossa Auton käyttö. Järjestelmissä on tarjolla erilaisia mm. polttoaineen kulutukseen liittyviä raportointinäkymiä kuljetusyritysten suunnittelijoille ja kuljettajille. FMS-järjestelmistä on myynnissä eritasoisia versioita.
Haastava reitti kuluttaa enemmän energiaa
Tässä osiossa on esitetty erilaisten kuljetusreittiominaisuuksien vaikutusta kuorma-autojen energiankulutukseen. Kuljetusyritysten ja kuljettajien mahdollisuudet välttää kulutusta lisääviä tilanteita voivat kuitenkin olla rajalliset, koska kuljetussuunnittelussa on otettava huomioon lisäksi mm. liikenneturvallisuus ja toimitusvarmuus.
Kuljetusmatkojen pituuksissa on suuria eroja alueittain. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa on harva metsäteollisuuden tuotantolaitosverkko ja pitkät matkat myös rautatieterminaaleihin. Toisaalta tieverkon tiheys ja tieverkkoa rajoittavat tekijät vaihtelevat alueittain (kyseessä voi olla esimerkiksi vähäliikenteinen alue, tieverkon kehittämistä estävä muu maankäyttö tai luonnolliset esteet kuten järvet). Varsinkin puukuljetuksissa energiankulutukseen vaikuttaa eri tieluokkien osuus kokonaiskuljetusmatkasta. Kulutus on suurinta sorapäällysteisillä ja huonokuntoisilla teillä.
Tiestön tieluokka eli toiminnallinen luokka vaikuttaa mm. sallittuun ajonopeuteen, päällystetyyppiin, kaarteisuuteen (mutkaisuus ja kääntösäde) sekä tien kuntoon ja talvihoidon tasoon (talvihoitoluokka) ja siten ajoneuvon energiankulutukseen. Tien kunto voi kuitenkin vaihdella paljon samassakin tieluokassa. Koviin asfalttibetoniteihin verrattuna muilla tavoin päällystetyillä teillä energiankulutus on 10–60 % suurempaa.
| Tieluokka | Päällysteluokka | Painotettu keskiarvo | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kovat asfalttibetonit | Pehmeät asfalttibetonit | Sorakulutuskerros | Muut pinnoitteet | Ei päällystetty | ||
| Valtatie | 51 | 51 | ||||
| Kantatie | 53 | 53 | ||||
| Seututie | 58 | 52 | 57 | |||
| Yhdystie | 60 | 59 | 58 | 59 | 59 | |
| Tärkeä yksityistie | 82 | 61 | ||||
| Muu yksityistie | 83 | 83 | ||||
| Ajopolku | 111 | 111 | ||||
| Ei tieluokkaa | 86 | 86 | ||||
| Painotettu keskiarvo | 52 | 57 | 58 | 64 | 84 | |
Tien huonosta kunnosta johtuva kiertoreitti voi pidentää kuljetusmatkaa, kun tienpitäjät joutuvat laittamaan huonokuntoisille teille joko pysyviä tai kelirikkoajan painorajoituksia. Talviaikaan voi olla tarpeen kiertää kuormattuna ajattaessa jyrkkiä tai pitkiä mäkiä tai reittejä, joiden talvihoidon tila ja siten liikennöitävyys tai jopa liikenneturvallisuus tiedetään huonoksi.
Kuljetusreitin ja toiminta-alueen ominaisuudet voivat lisätä ajoneuvon kulutusta keskimääräiseen kulutukseen nähden. Liikenneympäristössä olevat hidasteet, liikennevalot ja risteykset lisäävät energiankulutusta, kun kuorma-auto joutuu uudelleenkiihdyttämään pysähdyksen tai ajonopeuden hiljentämisen jälkeen. Kiertoliittymien (eli liikenneympyröiden) kautta ajaminen on risteyksien kautta ajamista vähemmän energiaa kuluttavaa. Ohitustien käyttö taajaman läpi kulkevan tien tai valoliittymiä sisältävän reitin käytön sijasta voi vähentää päästöjä 30–40 %.
Tiegeometrialtaan haastavat (eli mäkiset tai mutkaiset) tieosuudet voivat lisätä yhdistelmäajoneuvojen kulutusta kohteesta riippuen 20–60 %. Osa kulutuskasvusta johtuu tiegeometrian lisäyksestä kuljetusmatkaan.
Jo yhden metrin nousu kilometrillä eli promillen pituuskaltevuus tiessä kasvattaa puutavara-auton kulutusta noin 8 % kuormattuna ja 5 % tyhjänä ajettaessa. Ylämäen vaikutus tulee kuitenkin suurelta osin kompensoitua seuraavalla laskuosuudella, jos pituuskaltevuus pysyy kohtuullisen pienenä, kuormattuna ajettaessa tyypillisesti alle 1,5 prosentissa. Jyrkemmissä maastonmuodoissa alamäen rullausvaihe ei tuo enää nousuvaiheen lisäkulutusta vastaavaa säästöä polttomoottorikäyttöisen puutavara-auton kulutukseen. Mäkisyys ja kuljetusreitin lähtö- ja päätepisteen korkeusero vaikuttavat näin ollen merkittävästi polttoaineen kulutukseen.
Korkeuseroon ei voida vaikuttaa, mutta mäkisyyden vaikutusta energiankulutukseen voi pyrkiä pienentämään esimerkiksi valitsemalla kuljetusreitti tai sen ajosuunta niin, että jyrkimmät mäet pyritään välttämään joko kokonaan tai ajamaan ne mahdollisimman tyhjänä tai alamäkeen. Mäkisyyden huomioon ottaminen voi olla liukkailla tai lumisilla talvikeleillä tarpeen myös liikenneturvallisuuden ja liikennöitävyyden näkökulmasta.
Huonokuntoisilla teillä raskaan liikenteen polttoaineen kulutus nousee 3–6 %. Erityisen huonokuntoinen tai kuoppainen tien kohta voi lisätä kuorma-auton polttoaineen kulutusta 0,1–0,5 litraa sadalla kilometrillä. Lisäksi teiden epätasaisuus ja vauriot päällysteessä aiheuttavat ylimääräisiä jarrutuksia ja kiihdytyksiä ajon aikana. Toisaalta parempikuntoisilla teillä ajonopeudet nousevat ja siten nostavat polttoaineen kulutusta.
Sujuva liikenne edistää kuljetuksen energiatehokkuutta, kun jarrutusten ja kiihdytysten määrä vähenee. Ajoa ruuhkareiteillä tai -ajankohtina kannattaa välttää esim. aikaisilla yö- tai aamukuljetuksilla. Talvisin yöajan kuljetusten energiatehokkuutta saattaa kuitenkin vähentää talvihoidon ajoittuminen vasta aamuun.
energiatehokkain kuljetusreitti
- mahdollisimman lyhyt
- mahdollisimman paljon kovapintaisia päällystettyjä tieosuuksia
- mahdollisimman hyväkuntoisia teitä, huomioi talvihoidon taso
- vähän mäkiä ja mutkia
- vältä varsinkin talvella kuormattuna pitkiä ja jyrkkiä mäkiä
- vältä hidasteita, liikennevaloja ja risteyksiä
- vältä ruuhka-aikoja ja -reittejä
- käytä taajamissa ohitustietä
Talvella energiankulutus on suurempaa
Ajoneuvon energiankulutus vaihtelee vuodenajan ja kelin mukaan. Talvisin kulutusta lisäävät alempi lämpötila, mahdollinen lumi ja loska sekä dieselin osalta sen talvilaatu. Talvisin puutavara-ajoneuvoyhdistelmien polttoaineen kulutus kuormattuna ajettaessa on noin 7–8 l / 100 km korkeampi kuin kesällä.
Lumi ja loska nostavat energiankulutusta varsinkin raskailla ajoneuvoilla, joihin lunta kertyy helposti. Lumisuus lisää energiankulutusta 7–8 %. Märkä ja erityisesti sohjoinen tie kasvattaa polttoaineenkulutusta 10–20 %.
Lumi ja jää synnyttävät talvisin kuorma-autoihin ns. loiskuormaa, jolloin hyötykuorman määrää joudutaan pienentämään. Tämä lisää energiankulutusta hyötykuormatonnia kohden. Tutkimuksessa lumi- tai jääkuormaa kertyi puutavarayhdistelmään 1 500–3 000 kg, joka vastaa 6–12 %:n lisäystä yhdistelmän omapainoon. Lumi- ja jääkuormaa kertyy varsinkin matalissa lämpötiloissa, korkeassa ilmankosteudessa ja sadesäällä. Lumen kertymiseen vaikuttaa myös vetoauton ja perävaunun rakenteelliset ratkaisut.
Polttoaineen kulutusta lisäävät eri vuodenaikoina vesisade ja märkä tie, vasta- tai sivutuuli ja korkea ilmankosteus. Kuorman purun jälkeen ajoneuvoyhdistelmä kannattaa puhdistaa ylimääräisestä lumesta ja jäästä sekä kuormasta jääneestä puuroskasta hyödyntämällä tuotantolaitosten tai terminaalien puhdistusvälineitä.
