Vuosittaisessa ainespuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon mm.
- eri kuljetusmuotojen käytön osuudet (rautatie- ja vesikuljetusten lastauspaikkojen yhteydessä olevat varastointialueet)
- arviot hankinta-alueiden kelirikkokaudesta ja kuljetuskelpoisuuden vaihtelusta
- puun kysynnän ja tarjonnan mahdolliset epätasapainotilanteet, joihin varastoinnilla on varauduttava
- muut varastointitarpeeseen liittyvät tekijät (esim. tuotantolaitosten varastoalueiden ahtaus).
Energiapuun varastoinnin suunnittelussa on otettava huomioon mm.
- energiapuun käytön suuret ajalliset vaihtelut
- energiapuun käyttöpaikkojen vaatimukset energiapuun ominaisuuksille (mm. kosteus, valmiiksi haketettu tai murskattu energiapuu).
Lyhytaikainen varastointi
Puutavaran varastointia voidaan tarkastella kahdesta ajallisesta näkökulmasta. Lyhytaikaisessa, korkeintaan muutaman viikon kestävässä varastoinnissa puutavaran laatu ei ehdi muuttua, ei ainakaan merkittävästi. Nilakauden eli touko-heinäkuun aikana puolestaan tukin ja kuusihiomopuun laatu heikkenevät nopeasti, eivätkä näin ollen kestä varastointia viikkoa, kahta kauemmin.
Lyhytaikaista varastointitarvetta tienvarsivarastojen ulkopuolella voi syntyä, kun
- käytetään muita kuljetusmuotoja kuin autokuljetuksia (junaan, alukseen tai uittoon on toimitettava riittävä määrä puuta, jotta kuorma saadaan täyteen)
- puuta siirretään tienvarsivarastoista kantavampien tieyhteyksien varteen kelirikon uhatessa
- halutaan muilla keinoin varmistaa kuljetusketjun toimivuus ja tehokkuus.
Lyhytaikaiseen varastointiin on käytettävissä varastointipaikkoja, joita ei yleensä käytetä pitkäaikaiseen varastointiin (esim. ELY-keskusten yleiset puun kuormausalueet tai puun kuljetusyritysten omat terminaalit).
Pitkäaikainen varastointi
Pitkäaikaisesta, useita kuukausia kestävästä varastoinnista on kyse, kun talvella hakattua puutavaraa varastoidaan kesällä ja syyskesällä käytettäväksi. Tehtävänä on silloin raaka-aineen laadun säilyttäminen. Puuraaka-aineen laadun muuttumisesta varastoinnin aikana on käytännön kokemusten lisäksi saatu tietoa varta vasten tehdyistä tutkimuksista.
Pitkäaikaista varastointia tarvitaan erityisesti hiokkeen ja hierteen valmistukseen käytettävän tuoreen ja väriltään vaalean kuusen saatavuuden turvaamiseksi syyskesällä. Myös talvella kertyneitä koivuvaneritukkeja on tarpeen säilyttää syyskesälle.
Merkittävä osa hakkuuseen tulevista metsiköistä on ainoastaan talvella korjattavissa. Lähes kaikki kuusivaltaiset harvennuskohteet on luokiteltu tähän ryhmään. Vaaleusvaatimuksen vuoksi pitkäaikainen varastointi vedessä ja kasteluvarastointikaan eivät ole täysin tyydyttäviä keinoja hiomopuun säilyttämiseen. Sen sijaan puun laatu on säilynyt erinomaisena talven pakkasilla perustetuissa, lumella ja kuori- tai purupeitteellä varustetuissa kylmävarastoissa.