Kastelua käytetään kuusihiomopuun sekä koivuvaneri- ja havutukkien laatumuutosten estämiseen tai vähentämiseen. Kastelua voidaan käyttää myös mänty- ja koivukuitupuun laatumuutosten vähentämiseen. Kastelu estää puutavaran kuivumisen, lahon alkamisen ja pääosin väriviat.
Kastelun taloudellinen käyttöalue on
- lopputalvella ja keväällä hakatulle kuusihiomopuulle, joka otetaan käyttöön kesäkuussa tai sen jälkeen
- kesällä varastoitaville koivuvaneri- ja havusahatukeille
- talvi- ja kevätkaatoiselle mänty-, koivu- ja kuusisellupuulle.
Kastelun vaikutus puutavaraan:
- Kastelu on varmin tapa estää lopputalvella ja keväällä hakatun puun kesäaikaiset laatumuutokset.
- Jo kuivuneen kuusen (raja 27–33 %) kosteus ei enää nouse kastelussa.
- Puu pystyy hyödyntämään vain 0,5 mm:n vesikerroksen, suuremmasta kastelumäärästä ei ole hyötyä.
- Kastelu estää lahon alkamisen.
- Koivun kastelussa tietyissä tapauksissa lisääntyvä bakteerikanta saattaa nopeuttaa värivian syntymistä.
- Kasteltu puu kuoriutuu helposti – alle 40 prosentin kosteudessa jäävän kuoren määrä lisääntyy.
- Kuorintahäviöt ovat vähäiset – kuorittaessa kasteltu puu tulee käsitellä omana eränä.
- Ravinteinen ja/tai likainen vesi saattaa edistää puuainemuutoksia.
Kastelun toteutus
Kastelu pitää aloittaa riittävän ajoissa, tarvittaessa jo huhtikuun lopulla. Kastelu lopetetaan yleensä elokuun loppupuolella, jolloin luontainen haihdunta ei ole enää kovin suurta. Puutavara toimitetaan kasteluun mahdollisimman nopeasti hakkuun jälkeen.
Kastelulla korvataan haihtuva vesimäärä (keskimäärin noin 20–40 mm/vrk). Kastelun määrää ohjataan kasteluajoilla (pituudella ja jaksotuksella). Kastelulaitteista osa on automaattisia, säätilan mukaan kastelun ohjaavia laitteistoja, jotka määrittävät haihdunnan ja tarvittavan korvaavan vesimäärän. Kastelulaitteistot suunnitellaan siten, että koko kastelualueelle leviää sama vesimäärä. Jos kastelumäärä ei ole tasainen, on syytä mitata määrät eri kohdissa varastoa ja hyödyntää tieto puuerien sijoittelussa. Hyvä kasteluvesi on kylmää ja puhdasta. Kasteluveden talteenottomahdollisuudet on syytä selvittää, koska se saatetaan luokitella jätevedeksi.
Kuitupuun kastelu
Kastelu on yleinen varastointitapa hiomopuulla. Tavoite on kosteuden ja vaaleuden säilyttäminen. Kastelu ei ole kuitenkaan ongelmaton varastointitapa puuainemuutosten kannalta. Kosteus saadaan kastelussa säilymään riittävänä jalostusprosesseja ajatellen. Liian vähäisessä kastelussa puuaineen kosteus alenee, jolloin sinistäjäsienet voivat aloittaa toimintansa. Liian pitkäaikainen kastelu tai suuri kasteluveden määrä lisäävät havupuilla tanniinivärjäytymisen riskiä. Tanniinivärjäytyminen on haitta erityisesti mekaanisen massan valmistukseen käytettävälle kuuselle, sillä tanniiniväriä on vaikea saada pois valkaisussa.
Käytettävän kasteluveden määrä vaikuttaa puun laadun säilymiseen. Määrän lisäksi veden laatu on tärkeää kastelun onnistumiseksi. Alhainen veden lämpötila estää tanniinivärjäytymistä. Veden epäpuhtaudet vaikuttavat laadun säilymiseen. On mahdollista, että likainen vesi saa aikaan puun laadun huonontumisen kastelun aikana. Kasteluveden kierrätys lisää bakteerien määrää vedessä ja mahdollistaa niiden aiheuttamat puuainemuutokset. Suurissa kasteluvarastoissa olevaa puuta tulee kierrättää. Talvella hakattu puu säilyttää kasteluvarastoissa laatunsa paremmin kuin keväällä nila-aikana hakattu. Siten keväällä ja alkukesällä hakattu puu tulee toimittaa suoraan jalostukseen ja säilyttää talvella kaadettu puu kasteluvarastoissa. Talvikaatoisen puun vaihtoa tuoreeseen kasteltavaan puuhun tulisi tehdä keskikesästä alkaen.
Havusahatukkien kastelu
Kastelu on tyypillisin sahatukkien suojausmenetelmä. Se toteutetaan yleensä sahan varastossa. Kastelulla puun kosteus saadaan säilymään, jopa lisääntymään. Tämä estää sinistäjäsienten toiminnan alkamisen sekä kuivumishalkeamat.
Pitkäaikainen runsas kastelu saattaa aiheuttaa bakteerien aikaansaamia permeabiliteettivaurioita, jotka näkyvät muuta osaa tummempina kohtina kuultovärjätyssä sahatavarassa. Kuoren tanniinin aiheuttamaa värivikaa saattaa tulla aivan tukkien pintakerrokseen. Sillä ei ole sahatukeille olennaista merkitystä, koska tummemmat kohdat sijaitsevat yleensä hakkeeksi menevissä osissa.
Koivutukkien kastelu
Koivutukkien kastelua on pitkään käytetty puun laadun säilyttämismenetelmänä. Kastellun koivutukin laadun säilyminen on vaihdellut käytännössä melkoisesti: värivika on joko pystytty estämään lähes kokonaan tai ääripäänä on ollut värivian ja jopa lahon runsas tunkeutuminen tukkien päihin.
Kastelussa on tärkeää veden laatu ja määrä. Kastelun tarkoitus on korvata kosteuden haihtuminen puista. Samalla vesi huuhtoo ainakin osittain pois tukkeihin tulleet sieni-itiöt. Tukkeihin saattaa sen sijaan tulla bakteereja kasteluvedestä. Veden laadulla on suuri vaikutus kastelutulokseen. Tavoitteena on kylmä tai viileä puhdas vesi. Jos vesi sisältää runsaasti ravinteita, se voi muodostaa tukkien pinnalle kasvualustan kaikenlaisille bakteereille ja sienille. Kastelun toteutustapa on siis tärkeää lopputuloksen kannalta.
Kasteluvarastoinnin kustannukset
Kastelu on monissa tapauksissa kustannuksiltaan taloudellisesti edullista. Kiinteät kustannukset muodostuvat varastokentästä ja kastelujärjestelmästä. Muuttuvat kustannukset koostuvat kasteluveden pumppaamisesta, pumppauksen sähkönkulutuksesta, toteutuksen seuraamisesta, kastelulaitteiston huollosta sekä puun ylimääräisistä siirroista . Kun otetaan huomioon myös kiinteät kustannukset, ovat kastelun kustannukset noin 1,5 €/m3. Puiden ylimääräisen siirtelyn kustannukset vaihtelevat kohteittain. Kasteluvaraston koko, sijainti ja muoto vaikuttavat yksikkökustannuksiin.