Kaikki puutavaralajit eivät sovelly yhtä hyvin uittoon. Havupuut kelluvat paremmin kuin lehtipuut – havutukit uivat miltei poikkeuksetta hyvin. Kuusikuitupuu on uimiskyvyltään yleensä hyvä, mutta vedessäoloaika tulisi minimoida. Mäntykuitupuun uimiskykyyn olisi kiinnitettävä huomiota ennen uittoa. Koivu ui huonosti ja se vaatii kesäkauden kuivumisen, rasiinkaadon tai
korkkipuita uimiskykyä parantamaan.
Pölkkyjen läpimitalla ja sydänpuun määrällä on suuri merkitys nippujen uimiskykyyn. Mitä suurempi on pölkkyjen läpimitta, sitä paremmin nippu kelluu.
Puiden veteenajon ajankohdan määrittäminen on uimiskyvyn ja varastoinnin aiheuttamien puuainemuutosten yhteensovittamista. Puun kuivattaminen maavarastossa parantaa uimiskykyä, mutta heikentää jalostusarvoa. Puun vettyessä uimiskyky heikkenee, mutta vedessä puun laatu säilyy paremmin kuin maavarastossa. Ohessa ongelmaa havainnollistava kuva.
Varastoinnin vaikutukset
Varastointi, myös vesivarastointi huonontaa sahatukkien ja hiomopuun laatua. Näiden osalta veteenajon oikea ajoittaminen on erityisen tärkeää.
Seuraavissa taulukoissa on tietoa eri kuitupuulajien hakkuuajan ja veteenpanoajan vaikutuksesta puun uimiskykyyn ja jalostusarvoon. Taulukoissa esitetään arviot nippujen uimiskyvystä ja jalostusarvon heikkenemisestä (%) varastoinnin aikana ennen veteenpanoa.
Puutavaran uimiskelpoisuus on aina todettava ennen veteenpanoa. Uintikelpoisuus riippuu puun tilavuuspainosta, mutta aina on huomioitava myös nippujen uittomatka ja vedessäoloaika kokonaisuudessaan.
Puulajien kuivatilavuuspainot
Puu pysyy pinnalla, jos sen tilavuuspaino on alle 1 000kg/m³. Puuaineen kuivapaino vaihtelee puulajeillamme yleisimmin välillä 360-520 kg/m³. Puun kuivapaino riippuu:
- puulajista
- kasvupaikasta
- puun koosta
- puun iästä
Loppuosa puusta on vettä. Kuivatilavuuspaino ja vesi yhdessä muodostavat puun tuoretilavuuspainon, joka vaihtelee puulajeittain ja vuodenajoittain. Korkeimmillan kosteus on havupuilla kasvukauden ulkopuolella ja koivulla juuri ennen lehtien puhkeamista. Kaatotuore puutavara on keveimmillään keskikesällä.
Havupuiden kosteudet ovat kaikkina vuodenaikoina korkeammat kuin koivulla. Männyn ja kuusen talviaikainen kosteus on runsas 50 % ja koivun runsas 40 %. Kosteusmuutoksia ei tapahdu havupuiden sydänpuuosassa, jossa kosteus on suuruusluokkaa 25 %. Koska sydänpuun osuus kasvaa pääsääntöiseti puun kasvaessa ja ikääntyessä, vanha ja järeä havupuu kelluu paremmin kuin nuori.
Männyn kuivatilavuuspaino
Männyn kuivatilavuuspainot vaihtelevat yleisimmin välillä 380 – 440 kg/m³. Mänty on Etelä-Suomessa hieman tiheämpää kuin Pohjois-Suomessa.
Mäntyrungoissa tiheys laskee tyveltä latvaan päin mentäessä. Muutos voi olla jopa yli 100 kg/m³. Säteen suunnassa pintaan päin mentäessä tiheys nousee selvästi. Tyviosassa tiheysero ytimen ja pinnan välillä voi olla lähes 100 kg/m³, latvaosissa enää suuruusluokkaa 20 kg/m³.
Mänty on kevyintä rehevillä kasvupaikoilla.
Kuusen kuivatilavuuspaino
Kuusi on pääpuulajeistamme kevyin. Sen kuivatilavuuspaino on yleisimmin välillä 360 – 400 kg/m³. Kuusi on pohjoisessa tiheämpää kuin etelässä.
Rungon sisäiset kuivatilavuusmuutokset eivät ole kuusirungon pituussuunnassa kovin suuria, kuivatilavuuspaino on alhaisin runkojen keskiosissa. Ero on yleisimmin alle 20 kg/m³. Säteen suunnassa tilavuuspaino nousee hieman ytimestä pintaan päin mentäessä. Erot ovat pienemmät kuin männyllä, ollen maksimissaankin suuruusluokkaa 25 kg/m³.
Kasvupaikka vaikuttaa kuusen kuivatiheyteen. Puu on sitä painavampaa, mitä huonommalla kasvupaikalla se kasvaa.
Koivun kuivatilavuuspaino
Koivu on pääpuulajeistamme painavin. Sen kuivatilavuuspaino on yleisimmin välillä 480 – 530 kg/m³.
Koivulla ei ole merkittäviä tiheyseroja maan eri osissa. Koivurungossa tiheys alenee tyvestä latvaan päin. Muutos on suuruusluokkaa 20 – 30 kg/m³. Kuten havupuillakin, koivulla tiheys lisääntyy ytimestä pintaan mentäessä. Suurimmat erot ovat selvästi alle 100 kg/m³.
Koivun tiheys on suurin puolukkatyypin kasvupaikalla.
Puun uimiskykyyn vaikuttavat tekijät
Puuerien uimiskyky tulee arvioida jo korjuun suunnitteluvaiheessa. Erät, joiden uimiskyky on lähtökohdiltaan heikko, eikä sitä voida eri toimenpiteillä parantaa, ohjataan muihin kuljetusmuotoihin.
Huonoa uimiskykyä voidaan merkittävästi parantaa korjuun oikealla ajoituksella ja puuta kuivattavilla varastointimenetelmillä. Toisaalta hyvin uivat erät voidaan ohjata suoraan uittoon.
Taulukossa näet yhteenvedon uimiskykyyn vaikuttavista tekijöistä.
Puun kuivumisen ja kostumisen vaikutus uimiskykyyn
Hakkuuajankohta on keskeinen tieto, kun arvioidaan puuerän uimiskykyä. Hakatun puutavaran kuivumiseen vaikuttavat varastoinnin ajankohta ja kesto sekä varastopaikan sijainti ja olosuhteet. Lopputalvella ja keväällä ilma on kuivaa, mikä edesauttaa varastoidun puun tehokasta kuivumista.
Puu vettyy vesivarastoinnissa. Puun kostumiseen vaikuttaa puulaji, hakkuuaika, varastointiaika ennen veteenpanoa sekä vedessäolon kesto. Puun vettyessä tilavuuspaino nousee. Esimerkiksi mäntykuitupuulla viiden viikon vesivarastointi nostaa tilavuuspainoa noin 100 kg/m³.
Puiden uimiskyky tulee ottaa huomioon eritavalla suoraan käyttöön menevässä uittopuussa ja uiton jälkeen vesivarastoon jäävässä puussa. Uitto on kestoltaan lyhytaikaista, eikä puun kosteudessa ehdi tapahtua kovin suuria muutoksia lautan teon ja hinauksen aikana.
Männyn muita puulajeja nopeampi kuivuminen kevätaikaisessa varastoinnissa mahdollistaa kohtalaisen hyvän pinnalla pysymisen. Nopealla kuivumisella on suurempi merkitys pinnalla pysymiseen kuin hieman kuusta suuremmalla kuivatilavuuspainolla. Riittävän pitkä kuivamisaika on tarpeen huonoilla kasvupaikoilla kas-vaneella mäntykuitupuulla.
Kuusen hitaampi kuivuminen varastoinnissa aiheuttaa mäntyä korkeamman alku-kosteuden saman aikaa keväällä varastoidussa puussa. Tätä jonkin verran kompensoi mäntyä alhaisempi kuivatilavuuspaino. Keveintä on reheviltä kasvupaikoilta peräisin oleva kuusikuitupuu.
Koivun havupuita korkeampi kuivatilavuuspaino ja sydänpuuttomuus tekevät sen muita helpommin uppoavaksi. Koivun uimiskykyä ei juuri auta edes havupuita alhaisempi kaatoaikainen kosteus.
Laatumuutokset vesivarastoinnissa
Vesivarastointi on hyvä puun laadun säilytysmuoto. Se ei täysin estä puussa tapahtuvia muutoksia, mutta pienentää niitä huomattavasti.
Hakkuun jälkeen puuaineessa alkaa tapahtua muutoksia. Talviaikana muutokset ovat lieviä kosteusmuutoksia. Ilmojen lämmetessä ja kosteuden hieman laskettua aloittavat ensin värivikaa ja sitten lahoa aiheuttavat sienet toimintansa.
Veteensiirtoa odotteleva puutavara on altista puuainemuutosten alkamiselle. Alkukesällä maavarastoidun männyn puuaineeseen tulee melkoisella varmuudella sinistymää, ehkä myös alkavaa lahoa. Muutokset hidastuvat selkeästi vedessä olevissa pölkyissä, mutta jatkuvat pinnan yläpuolelle jäävissä pölkyissä.
Väriviat
Mäntykuitupuun sinistymästä tai koivukuitupuun ruskeasta väriviasta ei ole kovin suurta haittaa sellunkeitossa. Alkava laho sen sijaan haittaa lievästi sellun valmistusprosessia. Hiomokuusella värivika ei ole sallittua. Hiomopuun pitkäaikasta varastointia lämpimässä vedessä vältetään, koska tällöin puuaineeseen tulee myös kuoren tanniinin aiheuttamia värivikoja.
Nippujen pinnalle jäävät puut toimivat korkkipuina eli parantavat nippujen pinnalla pysymistä. Pinnan yläpuolelle jääviä nippuja voidaan kastella uiton aikana puuainemuutosten minimoimiseksi. Kastellut niput uppoavat helpommin, mutta niiden puuaines on kosteudeltaan tasaisempaa, mikä taas hyödyttää kuorintaa sekä hionta- ja selluprosessia.
Uimiskyvyn huomioiminen uitossa
Jos nippuja joudutaan säilyttämään vedessä yli 3 kk, tulisi keskiläpimitan olla vähintään 8,5 cm. Jos vedessäoloaika om 1-2 kuukautta, pölkkyjen keskiläpimitta voi olla 7,5-8,5 cm. Jolupinojen käyttö terminaaleissa edesauttaa puiden kuivumista ja siten nippujen uimiskykyä oleellisesti.
Jos nippujen uimiskorkeus veteenpanon jälkeen jää alle 15 cm:n, nippujen uittaminen ei ole suositeltavaa. Uimiskyvyttömän nipun pudottaneen autoilijan on ilmoitettava kuljetuksia hoitavalle esimiehelle siitä, ettei kuljetettava erä tai sen osa ole uittokelpoinen. Uimiskyvytön nippu on välittömästi nostettava pois vedestä maalle / edelleen kuljetettavaksi. Samaten on uimiskyvyttömät niput poistettava lautasta aina ennen hinaukseen ottamista. Nipun nostamisesta sovitaan tapauskohtaisesti uittoa ja veteenajoja hoitavien henkilöiden kesken.
Särkyneen nipun niputtaa uudelleen aina ensisijaisesti sen pudottaja. Uudelleenniputus on tehtävä välittömästi riippumatta rikkoutumisen syystä.
Keskiläpimitan vaikutus kuitupuun uimiskykyyn
Harvennuksilta peräisin olevien mäntykuitunippujen uimiskykyä voidaan parhaiten ennakoida pölkkyjen keskiläpimitan ja runkojen keskijäreyden avulla.
Hannu Pirisen selvitys v. 1991
