Rakennetun ja rakentamattoman tien ero
Rakennettu ja rakentamaton tie eroavat rakenteeltaan toisistaan. Rakennettu tie koostuu pohjamaan ja kulutuskerroksen välissä olevista tietä parantavista rakennekerroksista. Routivilla mailla pohjamaa on erotettu päällysrakennekerroksista suodatinkankaalla tai suodatinhiekalla. Kantavan kerroksen paksuutta lisäämällä saadaan tiehen lisää kantavuutta.
Lähde: Tielaitos, Yksityisten teiden kunnossapito
Höyläys
Höyläyksen tarkoituksena on tasoittaa ajorata, muotoilla sivukaltevuus (5 %), sekoittaa kulutuskerros ja kiviaines sekä poistaa reunapalteet. Höyläys ajoitetaan keväälle roudan sulamisen jälkeiseen aikaan tai syksyyn ennen tienpinnan jäätymistä. Höyläys tehdään sorastuksen yhteydessä.
Mikäli tie on päässyt huonoon kuntoon, tarvitaan onnistuneeseen höyläykseen kaksi ajokertaa. Tällöin ensimmäinen höyläys on raskashöyläys, jonka avulla tien pinta leikataan oikeaan sivukaltevuuteen (5 %) ja irtonainen kiviaines siirretään reunasta ajoradalle. Toinen ajo on kevyt tasoitushöyläys, jonka avulla levitetään tien keskellä oleva karhe ja siirretään tiestä mahdollisesti nousseet kivet pois ajoradalta.
Lähde: Tielaitos, Yksityisten teiden kunnossapito
Yllä kuvassa esitettynä muotoiluhöyläyksen työvaiheet. Irtonainen kiviaines siirretään ajoradan reunasta keskelle, jonka jälkeen se tasoitetaan sopivaan 5 % sivukaltevuuteen.
Jos höyläyksessä ei leikata kuoppia pohjia myöten, syntyy uusi kuoppa samaan paikkaan heti seuraavalla sateella. Syviä kuoppia ei kuitenkaan pysty poistamaan kertahöyläyksellä.
Lanaus
Lanauksen tarkoituksena on tasoittaa tien pinnan pienet epätasaisuudet ja kuopat, sekoittaa tien kulutuskerroksen materiaaleja ja nopeuttaa tien pinnan kuivumista kelirikkoaikana. Lanaus ajoitetaan sorastuksen yhteyteen, keväälle roudan sulamisen jälkeiseen aikaan tai syksylle ennen tienpinnan jäätymistä.
Pölynsidonta
Pölynsidonnan tarkoituksena on vähentää pölyhaittoja, vähentää sideaineksen poistumista kulutuskerroksesta ja parantaa liikenneturvallisuutta ja liikkumisolosuhteita. Pölynsidonta ajoitetaan lanauksen yhteyteen keväälle, kun tie on vielä kostea. Yleisimmin pölynsidonnassa käytetään kalsiumkloridia rakeisena tai liuoksena, joka levitetään pintasuolauksena tai kevyesti lanalla sekoittaen. Metsäteillä pölynsidontaa tehdään harvoin.
Niitto ja vesakon raivaus
Niiton tarkoituksena on poistaa heinät, pienet vesat ja puun taimet. Vesakonraivauksen tarkoituksena on poistaa vesakko. Toimenpiteet tehdään tien näkemäalueelta, kuten liittymistä ja kaarteista, sekä sivuojista. Työt ajoitetaan keskikesään lehtien ollessa täysikasvuisia. Niitto ja vesakonraivaus tehdään 1–4 vuoden välein.
Aurausviitoitus
Aurausviittojen tarkoitus on estää yliauraus. Aurauskepit asennetaan ennen pientareiden jäätymistä. Tie aurataan 0,15–0,20 metrin etäisyydelle aurausviitoista. Viittojen välinen etäisyys on 40 metriä, suorilla tienpätkillä etäisyys voi olla enemmänkin. Siitä kuka aurausviitat asentaa, on sovittava aurausurakoitsijan kanssa. Metsäteillä ei juurikaan tehdä aurausviitoitusta kustannussyistä.
Talviauraus
Metsäteiden osalta talviauraus tehdään tarpeen mukaan. Runkoteitä saatetaan aurata tiekunnan lukuun. Pienemmillä metsäteillä käytäntö on, että hakkuuoikeuden omistaja hoitaa aurauksen.
Yksityistiet, joiden varrella on vakituista asutusta tai talvikäytössä olevia lomakiinteistöjä, aurausraja on 5–10 cm. Vähäliikenteiset yksityistiet aurataan sateen päätyttyä. Ensilumen pitää antaa polantua.
Liukkauden torjunta
Liukkauden torjunta tehdään tarpeen mukaan huomioiden liikenteen määrä ja laatu sekä tien geometria. Materiaalina käytetään läpimitaltaan 0–10 mm olevaa luonnonhiekkaa sekä läpimitaltaan 2–10 mm kokoista sepeliä. Kevättalvella liukkauden torjunnan vaikutus on lyhytaikainen. Metsäteillä puutavara-autot käyttävät usein ketjuja, jolloin hiekoitusta ei tehdä.
Jäätyneiden rumpujen sulattaminen
Jäätyneet rummut sulatetaan vesihöyryllä. Jäätymisalttiita ovat rummut, joissa virtaama on pieni, virtaamavaihtelut ovat suuria tai aukko on pieni. Jos rumpua ei sulateta, tien yli virtaava vesi syövyttää tien poikki.
Päällysrakenteen lisääminen
Päällysrakenteen lisäämisellä korvataan kulutuskerroksesta lähtenyttä materiaalia. Sopiva kulutuskerroksen, eli lanauskerroksen, paksuus on 5–10 cm. Päällysrakenteen raekoko on läpimitaltaan 0–12 mm tai 0–16 mm sisältäen eri kokoluokkia ja 10 % hienoainesta. Vähäliikenteisillä teillä, kuten metsäteillä, käytetään läpimitaltaan 0–32 mm raekokoa, sillä suurempi raekoko antaa paremman kantavuuden. Karkeissakin materiaaleissa on kuitenkin oltava riittävästi hienoa ainesta.
Päällysrakennekerroksien lisääminen tapahtuu yleensä syksyllä, kun tien pinta on kostea. Hyväkuntoisilla teillä päällysrakennekerroksien lisääminen voidaan tehdä keväällä, kun taas heikosti kantavilla metsäteillä kuivana aikana, jotta tien runko ei vaurioidu. Päällysrakennekerroksien lisääminen tulee tehdä riittävän aikaisin ennen lumen tuloa, jotta murske ehtii tiivistymään ennen ensimmäistä talviaurausta.
Kuivatuksen parantaminen
Tien kantavuuden perusedellytys on, että kuivatus on kunnossa. Kuivatuksen parantamiseksi ojat perataan kaivinkoneella luiskakauhaa tai loivaa muotokauhaa käyttäen. Samalla poistetaan reunapalteet. Ojamaiden ajoa on harkittava tapauskohtaisesti ja sovittava maanomistajan kanssa. Laskuojien perkaamiseen on saatava maanomistajan lupa.
Ojat on kunnostettava säännöllisesti noin 10–15 vuoden välein. Kunnostuksen yhteydessä on poistettava vettä padottavat kivet ja muut esteet. Sopiva sivuojan pituuskaltevuus on noin 0,4 %. Sivuojan syvyys on vähintään 40 cm ajoradan pinnasta, routivalla maalla 20–25 cm päällysrakenteen alapintaa syvemmällä, routimattomalla maalla riittää 15 cm. Sisäluiskan kaltevuus tulee olla vähintään 1:1,5. Laskuojan tavoitekaltevuus on 0,4 %. Laskuojien toimivuus on erityisen tärkeä.
Lähde: Suomen Tieyhdistys, Yksityistien kunnossapito
Rumpujen kunnostaminen
Rummut aiheuttavat ongelmia yleensä routivilla mailla, jos vanhat putket ovat betonia. Kun putkien liitokset rakoilevat, maa-ainesta pääsee valumaan rummun sisään, jolloin rumpu tukkeutuu. Vanhat teräsputket voivat ruostua. Nykyään käytetään teräsputkien lisäksi muoviputkia.
Rummun läheisyydessä sijaitsevien laskuojien on oltava hyvin auki. Laskuojan kaivaminen vaatii maanomistajan luvan. Rummuissa on käytettävä riittävän pitkiä ja läpimitaltaan riittävän isoja putkia. Rumpujen kunnostaminen ajoitetaan kesälle kuivaan aikaan.
Rummun asettamista varten tarvitaan murskearinaa 30–50 cm. Pienet putket asennetaan yleensä ilman arinaa. Rummun pituuskaltevuus tulee olla vähintään 1 %. Teräsputkien asennuksessa putken mahdollista suojausta on varottava ja putki nostettava valmistajan ohjeiden mukaisesti. Putken ympärys täytetään murskeella ja tiivistetään molemmin puolin 20–30 cm kerroksina. Lopputäyttöön käytetään kaivumassaa. Pienet putket voidaan ympäröidä kokonaan kaivumassoilla. Mikäli täyttö tehdään kokonaan murskeella, silloin on syytä tehdä myös siirtymäkiilat estämään routaheittojen syntymistä.
Rummun läpimitan määrittäminen
Rummun läpimitta määritetään valuma-alueen koon ja maastoluokan perusteella. Pienemmät rummut voidaan määrittää alla olevan taulukon perusteella. Isompiin rumpuihin tarvitaan aukkolausunto.
Alla olevassa taulukossa rumpupaikalla sallittava padotus maastoluokittain:
| Maastoluokka | Maasto ja padotus |
|---|---|
| I | Maasto on tasaista ja/tai rumpupaikan yläjuoksulla uomaan liittyy alavia viljelysmaita. Kesäaikana vedellä ei ole havaittavaa virtausta. Sallittu padotus on 0,03 – 0,08 m. |
| II | Maasto on loivaa, mutta vedellä on kesäaikanakin havaittava virtaus. Sallittu padotus on 0,08 – 0,20 m. |
| III | Maasto on kumpareista tai uoma sijaitsee notkossa. Sallittu padotus on 0,20 – 0,30 m. |
Rummun halkaisija määritetään valuma-alueen koon ja maastoluokan perusteella. Alla tierummun sisähalkaisijan mitoitus:
| Valuma-alueen koko (km²) | Tierummun sisähalkaisija (mm) | ||
|---|---|---|---|
| Maastoluokka | |||
| I | II | III | |
| < 0,02 | < 0,03 | < 0,05 | 200–300 |
| 0,02–0,08 | 0,03–0,1 | 0,05–0,2 | 400 |
| 0,08–0,2 | 0,1–0,5 | 0,2–0,7 | 500 |
| 0,2–0,5 | 0,5–0,7 | 0,7–1,0 | 600 |
| 0,5–0,9 | 0,7–1,5 | 1,0–2,0 | 800 |
| 0,9–1,5 | 1,5–2,1 | 2,0–3,1 | 1000 |
| 1,5–2,3 | 2,1–3,3 | 3,1–4,6 | 1200 |
| 2,3–3,5 | 3,3–5,0 | 4,6–7,0 | 1400 |
| 3,5–5,5 | 5,0–7,5 | 7,0–10,0 | 1600 |
| 5,5–7,0 | 7,5–9,5 | 10,0–13,0 | 1800 |
Rummun pituuden laskenta
Rummun pituus lasketaan tierungon leveyden, rummun tienpinnasta olevan syvyyden ja luiskan kaltevuuden perusteella.
Tarvittavat lähtötiedot:
- Tien leveys peruskorjauksen jälkeen 5 m
- Luiskakaltevuus 1:2
- Ojan syvyys 1,5 m
1:2 luiskakaltevuudella putken tarve puolellaan kasvaa kaksinkertaisesti syvyyteen verrattuna.
> Ojan syvyys 1,5 m * 2 = 3 m -> molemmille puolille tietä tarvitaan luiskaan 3 m putkea.
Lisäksi laitetaan 0,2 m puolelleen pelivaraa.
> 3 m + 0,2 m = 3,2 m * 2 (molemmin puolin) + tien leveys 5 m = 11,4 m on varattava putkea
Putken voi tilata eri pituuksilla tai holkillisena 6 m putkina, joka sovitetaan jatkamalla sopivaksi, liitos ruuvataan rosteriruuveilla.
Mutkissa ja risteysalueen tai kohtaamispaikan läheisyydessä putken pituutta joudutaan kasvattamaan.
Liittymärumpujen kunnossapito on liittyjän vastuulla. Sivuojia kunnostettaessa usein liittymärumpujen asentaminen tai niiden laskeminen alemmaksi tehdään yleensä tienpitäjän toimesta. Uuden liittymärummun hankinta kuuluu kuitenkin liittyjälle.
Maakiven poisto
Maakivien nousun aiheuttaa yleensä routa. Maakiven voi poistaa joko kaivamalla tai räjäyttämällä. Kuoppa täytetään ympäröivää tierakennetta vastaavilla maa-aineksilla.
Yleisen tien liittymän hoito
Maantieliittymässä on liittymäluvassa voitu asettaa ehtoja myös liittymän kunnossapidolle, esimerkiksi näkemien osalle. Sulamis- ja sadevedet eivät saa valua maantielle. Lumivalleja on tarpeen mukaan madallettava.
Lisätietoja
Suomen Tieyhdistyksen julkaisu Yksityistien kunnossapito
