Toteutustöiden aloittamista ennen on hyvä pitää aloituspalaveri tai katselmus tilaajan ja palveluntuottajan kanssa. Samalla kannattaa sopia työmaapalaveri- ja katselmuskäytännöistä. Tarvittavat kaapelinäytöt tilataan etukäteen ja kriittiset kohteet, kuten rajapyykit käydään merkitsemässä maastoon. Tietyömerkit ja mahdolliset infotaulut tulee pystyttää ennen toteutuksen aloittamista.
Runko- ja rumputyöt
Runko- ja rumputyövaihe on perusparantamisen tärkein työvaihe. Työ käynnistyy yleensä puuston ja kasvillisuuden poistamisella tiealueelta ja mahdollisien laskuojien varsilta. Tämä työvaihe on voitu suorittaa tieosakkaidenkin toimesta, mutta yleensä se jätetään palveluntuottajan tai urakoitsijan hoidettavaksi. On todettava, että monessa hankkeessa tämän työvaiheen suorittaminen jää puolitiehen ja se aiheuttaa ongelmia runko- ja rumputöiden suorittamisessa.
Tämän työvaiheen osalta on hyvä huomioida, että tiekunnalla on oikeus poistaa haittaava puusto ja kasvillisuus tiealueelta, mutta poistettava puusto kuuluu kuitenkin maanomistajalle. Kun joudutaan menemään tiealueen ulkopuolelle esimerkiksi laskuojien kaivamisen yhteydessä, tulee niihin hankkia lupa maanomistajilta jo suunnittelun yhteydessä.
Kalustona puuston ym. kasvillisuuden poistamisessa käytetään järeämmän ainespuun osalta monitoimikonetta ja vesakoiden kohdalla erilaisia silppuriratkaisuja. Työ voidaan tehdä myös moottori- ja raivaussahatyönä.
Metsätien perusparantamisen runkotyöt tehdään pääsääntöisesti kaivinkoneella, mutta siinä voidaan käyttää apuna myös tiehöylää ja traktorivetoista lanakalustoa riippuen valitusta työmenetelmästä. Runkotöissä voidaan tarvita myös maansiirtokalustoa ja kuorma-autoja. Metsä- ym. yksityisteille on ominaista, että niiden runkorakenteet on tehty pääsääntöisesti paikalta saatavista maa-aineksista. Tämä tarkoittaa sitä, että rakentamisessa ja perusparantamisessa voidaan hyödyntää erilaisia työmenetelmiä ja kalustoa. Nykyaikaiset kaivinkoneet ovat monipuolisia ja osaavan kuljettajan ohjaamina niillä voidaan tehdä perusparannuksessa mm. Tienvarsi- ja laskuojien perkaus ja kaivu, tierungon kiveäminen, tasoitus ja muotoilu, leikkaus- ja pengerrystyöt, rumputyöt, maannostoa ja kivien murskaustyötä.
Tien runkotöissä vaaditaan koneilta tehoa, massaa ja ulottuvuutta. Tämä yhtälö tarkoittaa sitä, että työhön soveltuvat parhaiten kaivinkoneet, joiden kokonaispaino on yli 20 tn. Helppoja perusparannuksia, piennarteitä ja kunnostustoimenpiteitä voidaan suorittaa kevyemmälläkin kalustolla. Kone on kuitenkin työssä kuljettajalle työkalu ja apuvälinen. Kuljettajan ammattitaito ja menetelmien hallinta on avainasioita työn lopputuloksen kannalta. Metsä ym. yksityisteiden rakentamisessa ja perusparantamisessa on kuljettajan kyettävä hahmottamaan itselleen tuleva työjälki ennakkoon ennen kaivutyöhön ryhtymistä.
Perusparantaminen on vallitseva työlaji volyymien suhteen. Tämän vuoksi on toimijoiden ja urakoitsijoiden hyvä hallita useita työmenetelmiä ja –tapoja. On tärkeää huomioida, että perusparannus suoritetaan sellaisia työmenetelmiä ja tekniikoita hyödyntäen, että tielle asetetut mitoitusvaatimukset täyttyvät. Usein törmätään tilanteeseen, missä tien runko on kaivettu perusparannuksen yhteydessä liian kapeaksi ja tien ajopinta ei täytä esimerkiksi Metka-rahoituksen 3,6 metrin minimivaatimusta.
Tierungon kuivatuksen kannalta on sivuojien lisäksi saatava laskuojat toimiviksi. Tämä jää monesti heikolle huomiolle niin uusien teiden kuin perusparannustenkin kohdalla. Laskuojat tulee tarkastaa huolella jo suunnitteluvaiheessa ja poistaa haittaava puusto ennen kaivutyön aloittamista. Näin varmistetaan tierunkoon kohdistuvien kuivatusjärjestelyjen onnistuminen. Tien kuivatus- ja laskuojien yhteydessä on huolehdittava riittävistä vesiensuojelutoimenpiteistä. Käytössä olevia vesiensuojelutoimenpiteitä on mm. lietekuopat ja –pesät sekä pintavalutus, joka on tehokas tapa hoitaa kiintoaineiden kulkeutumista kauemmaksi alapuolisiin vesistöihin.
Rummut jaetaan sijaintinsa mukaan tie- ja liittymärumpuihin. Asennuksessa tulee kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
- Varmistetaan ennen asennusta, että rummut on mitoitettu valuma-alueen, siihen tulevien vesimäärien mukaan ja tien poikkileikkauksen mukaisesti (halkaisija ja pituus).
- Asennuskorkeus on määritelty suuremmissa kokoluokissa (halkaisijaltaan >800 mm)
- Asennetaan kaikki rummut siten, että ne eivät muodosta vaellusestettä kaloille ja muille vesieliöille. Vaellusesteellisten rumpujen inventointi ja -korjausohjeet löytyy osoitteesta https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/vaellusesteellisten-rumpujen-inventointi-ja-korjausohjeet.pdf.
- Asennustyössä noudatetaan materiaalikohtaisia valmistajien ja suunnittelijan antamia asennusohjeita, peitesyvyyksiä ja työmenetelmiä.
- Rummuille tehdään kunnollinen perustus (arina) ja ainakin alkutäytöissä käytetään valmistajan ohjeiden mukaisia kiviaineksia.
- Suurempien rumpujen kohdalla (> 800 mm) tehdään ympärystäyttö enintään 20 cm:n kerroksin tiivistäen ne tärylätkällä.
- Tehdään keilaukset rumpujen päihin syöpymien estämiseksi.
Rumpujen yleisimpiä suunnittelu- ja asennusvirheitä:
- Rumpu on mitoitettu aukoltaan liian pieneksi ja pituudeltaan liian lyhyeksi mikä näkyy myös tien kapeutena rummun kohdalla.
- Rumpu on perustettu ja asennettu huolimattomasti ja puutteita esimerkiksi perustamisessa, asennuskorkeudessa, alkutäytössä, päiden keilauksissa tai tiivistämisessä.
- Työhön on käytetty siihen soveltumattomia maa-aineksia.
- Rumpujen asennusvirheet voivat aiheuttaa vakavia vaurioita tierakenteille ja liikenteelle. Huolimaton työ aiheuttaa myös lisäkustannuksia tiekunnille ja reklamaatiotilanteessa myös palveluntuottajalle.
Kaksivaiheinen kaivutyömalli
Kaksivaiheinen kaivutyö suoritetaan rungon päältä käsin. Tässä menetelmässä pitää koneessa olla voimaa ja ulottuvuutta riittävästi (koneen paino +20 tn). Ensimmäisessä vaiheessa kivetään ja muotoillaan runko haluttuun tasausleveyteen ja tehdään sivuojille nk. Raakakaivu. Toisessa vaiheessa muotoillaan sivuojat lopulliseen muotoon ja korkoon, asennetaan tie- ja liittymärummut, kaivetaan liitännäisalueet sekä maisemoidaan raakakaivussa sivuun nostetut maa-ainekset. Kaivinkonetyön jälkeen ennen päällysrakenteiden ajoa runko kannattaa vielä muotoilla traktorivetoisella pitkällä lanalla tai tiehöylällä. Tällä työmenetelmällä saavutetaan hyvin tavoiteltu rungon tasausleveys, sivuojien muoto ja luiskien kaltevuudet ja samalla voidaan ajaa sisään uusia kuljettajia.
Ojan päältä kaivaminen
Sivuojanpäältä kaivaminen soveltuu kohteille, missä itse runkoon kohdistuvat toimenpiteet ovat vähäisiä. Kaivettavista ojista ei tarvitse tehdä suuria, runkoa ei tarvitse levittää, korottaa tai laskea. Tässä työmenetelmässä voidaan käyttää myös kevyempää kaivinkonekalustoa (+14 tn). Menetelmän huonoja puolia on se, että rungot saattavat kaventua liiaksi, ellei tasausleveyttä seurata.
Malli Destia
Malli Destia on kehittynyt yleisten sorapintaisten teiden perusparannushankkeiden kautta. Tämän työmenetelmän käyttö edellyttää, että tierunko on muotoiltavissa ja muokattavissa tiehöylällä ennen sivuojien perkausta eli runkojen tulee olla suhteellisen vähäkivisiä.
Tässä menetelmässä tierunko muotoillaan ensin tiehöylällä haluttuun muotoon ja leveyteen (pituus- ja vaakageometria), jonka jälkeen ajetaan suurin osa kantavista päällysrakenteista. Sivuojien kaivu ja tie- ja liittymärumpujen asennus tulee vasta edellä mainittujen työvaiheiden jälkeen. Loput kantavista päällysrakenteista ja kulutuskerros ajetaan ojituksen jälkeen ennen viimeistelylanausta. Menetelmä on kustannustehokas, mikäli kohteen maalajit ovat siihen soveliaat ja muotoilutyöhön on käytettävissä tiehöylä. Kyseisessä menetelmässä saadaan tie helposti haluttuihin mittoihin tien leveyden ja pituus- ja vaakageometrian osalta.
