Maanmittauslaitos on laatinut yksiköintisuositukset yksityisteiden yksiköintiin.
Maanmittauslaitos: Yksityistien tieyksiköinti
Lantmäteriverket: Vägenhetsberäkning för enskilda vägar
Tienpitokustannusten perustana on tonnikilometri (tkm). 1 tkm tarkoittaa yhden tonnin (1000 kg) painoista ajoneuvoa 1 kilometrin matkalla. Tieosakkaan yksikkömäärä eli tonnikilometrimäärä tarkoittaa liikenteen vuotuista kokonaispainoa (t) kerrottuna tienkäyttömatkalla (km).
Yleisimpiä painolukuja
- Asunto (A) vakituisen asuinkiinteistön kokonaisliikenne: 1700 t/asunto
- Vapaa-ajan asunto (V) lomakiinteistön kokonaisliikenne: kesäkäyttö 350 t tai 750 t, ympärivuotinen käyttö 1 300 t
- Pelto (P) kasvinviljely 60 t/ha, nautakarja 130 t/ha
- Metsä (M) metsälön kokonaisliikenne: 3…21 t/ha maantieteellisestä sijainnista riippuen
- Muu liikenne: ajoneuvon painon mukaan
- Valmiiksi lasketut painoluvut sisältävät edestakaisen matkan
Esimerkki tienpitokustannuksista
- Esimerkiksi asuinkiinteistö (1700 t/v), tienkäyttömatka 2,5 km
- 1700 tonnia/v x 2,5 km = 4 250 tkm/v
- Tämä tarkoittaa yhden vuoden aikana 1133 yhdensuuntaista 2,5 km:n ajoa henkilöautoilla, jonka paino on 1,5 tonnia.
Metsän painoluvut
Metsän pinta-ala
Metsän pinta-alaksi lasketaan metsänkasvullisesti yli 1m3/ha/v puuta kasvavat alueet. Jos tieosakkaan metsäalue sisältää toisista tieosakkaista poikkeavasti huomattavia pinta-aloja kitu- tai joutomaata (tiealuetta, puutonta tai lähes puutonta suo- tai kallioaluetta), näillä alueilla liikenteen painolukuna voidaan käyttää 0–1 t/ha tai vaihtoehtoisesti kitu- ja joutomaiden pinta-alat voidaan jättää pois metsän pinta-alasta. Myös suojeltujen alueiden pinta-alat voidaan jättää pois.
Yksittäisessä tieyksikkölaskelmassa metsäliikenteen kulkumatkoja määritettäessä käytetään joko ajoneuvon kääntöpaikkamahdollisuutta tai metsälohkon painopistettä. Tien kaikille osille ja tieosakkaille noudatetaan samaa määritystapaa. Kääntöpaikkoja sovelletaan vain metsäteillä eli teillä, joissa metsän tieyksiköiden määrä on yli 50 % tien kaikista tieyksiköistä. Kääntöpaikan soveltaminen ei koske läpikulkuteitä. Läpikulkuteillä kulkumatkan määrittäminen usein vaikeaa ja usein ne määritetään lyhempään suuntaan.
Luonnonsuojelualueelle kohdistuva liikenne
Kansallispuistotaso (runsaasti kävijöitä)
Kansallispuistotasolle on tunnusomaista opastushenkilöstö, opetusaineisto, vähintään kohtuullinen palveluvarustus ja alue-esite. Lasketaan muuna liikenteenä ajoneuvojen painon ja käyntikertojen perusteella.
Vähäisen asiakasliikenteen alueet
Vähäisen asiakasliikenteen alueet voi tunnistaa vähäisestä palveluvarustuksesta, joita ovat mm. lintutorni, tulentekopaikka, järjestetty jätehuolto, rantautumispaikka ja parkkipaikka. Lasketaan muuna liikenteenä ajoneuvojen painon ja käyntikertojen perusteella.
Ei-liikennöitävät alueet
Ei-liikennöitävät alueet ovat kohteita, joita luonnonsuojelualueen haltija (yleensä Metsähallitus tai Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä rauhoitetun yksityisen luonnonsuojelualueen omistaja) ei erityisesti tuo esille käyntikohteena. Näille alueille tehdään 1–2 tarkastuskäyntiä vuodessa.
Yksityiset luonnonsuojelualueet – ei yksiköitä
Sivu: https://puuhuolto.fi/metsatieopas/lainsaadanto-ja-hallinto/hallinnointi/
Esimerkki yksikkölaskelmasta
