Uuden metsätien runko rakennetaan aina kun mahdollista, paikalta saatavista kivennäismaa-aineksista ja massoja. Runkoon nostettavan kivennäismaan määrä määräytyy maalajin kantavuuden/pohjamaaluokan kautta ja tämä on pitänyt huomioida ja ohjeistaa jo suunnitteluvaiheessa. Mikäli sopivaa kivennäismaata ei ole saatavilla esimerkiksi turvemaiden kohdalla ajetaan runkoon soveltuvaa pengermaata (yleensä moreenia) mahdollisimman läheltä kohdetta korkeiden kustannusten välttämiseksi. Runkotyöt tehdään pääsääntöisesti kaivinkoneilla mutta kantavilla maalajeilla (sora- ja soramoreenimaat) voidaan käyttää myös puskukonetta.
Suunnittelussa tehty tielinjakepitys ym. merkinnät yleensä tuhoutuvat tielinjahakkuun yhteydessä. Tulevan tierungon sijainnin, korkeusaseman ja geometristen ominaisuuksien vuoksi tielinjakepitys tulisi siten uusia hakkuu jälkeen ennen kaivutöiden aloittamista tai varmistaa muulla tavoin, että toimenpiteet kohdentuisivat siihen mihin ne on suunniteltu.
Uusien metsäteiden runkojen päällysrakenteet ajetaan usein maan ollessa jäätyneenä tai seuraavana kesänä kun runko on ehtinyt tiivistyä. Rungon tulee kuitenkin kestää ja pitää muotonsa päällysrakenteiden ajon ajan, joten ajankohdan valinta murskeiden ajon suorittamiseksi tulee valita huolella. Uusien metsäteiden suunnittelussa ja rakentamisessa voidaan noudattaa perusparannusten tapaan Metsätehon Metsätieohjeistoa https://www.metsateho.fi/metsatieohjeisto/.
Lisätietoa uuden metsätien rakentamiseen löytyy myös osoitteesta https://jukuri.luke.fi/handle/10024/548032.
Malli Martikainen
Malli Martikainen on kaivumenetelmä, jonka metsätyönjohtaja Kauko Martikainen kehitti 1980-luvulla helpottamaan uusien metsäteiden rakentamista. Tässä työmallissa tehdään kuokkakauhalla tulevan sisäluiskan kohdalle pituussuuntainen maannosto-oja, mistä tien runkoon nostetaan kivennäismaata tarvittava määrä. Maannosto-oja täytetään esimerkiksi tierunkoon soveltumattomilla maa-aineksilla, raivaustähteillä ja isoilla kivillä. Maannosto-oja voidaan tehdä rungon molemmille puolille, mikäli suunniteltuja massamääriä i-m3/m ei saada yhdestä maannosto-ojasta.
Kyseisen kaivumenetelmä mahdollistaa myös massojen liikuttelun pituussuuntaisesti mikä helpottaa tekijää pääsemään haluttuun tasausviivaan/rakennetasoon. Tällä menetelmällä saadaan hyödynnettyä tehokkaasti paikalla olevat maa-ainekset ja saadaan runkoon riittävästi massoja.
Alla uusi metsätienrunko on toteutettu Malli Martikaista hyödyntäen. Ylemmässä kuvassa kivennäismaata on nostettu runkoon tarvittava määrä ja raivaustähteet, isot kivet ja muu runkoon kelpaamaton maa-aines on sijoitettu kaivettuun maannosto-ojaan. Alemmassa kuvassa nostetut maa-ainekset on tasattu, sivuojat on muotoiltu ja tienrunko on saanut lopullisen muotonsa. Huomioitavaa on, että raivaustähteitä tai isoja kiviä ym. maamassoja ei jää näkyville tässä työmenetelmässä!
Runkotöitä seuraa päällysrakennetyöt joko heti runkotöiden jälkeen, mikäli olosuhteet ja tierakenteiden kantavuus sen mahdollistavat. Sitä ennen pitää varmistaa, että tien vaaka- ja pituusgeometria oikaistu pitkällä lanalla tai tiehöylällä kaivutyön jäljiltä. Mikäli tien lähtökantavuus ei mahdollista kesäaikaista päällysrakenteiden ajoa suoritetaan työ maan ollessa jäätynyt. Tämä on hyvin yleistä varsinkin uusien metsäteiden kohdalla.
Päällysrakennetyöt ovat metsäteiden rakentamisen ja perusparantamisen kallein työvaihe. Niiden osuus voi olla jopa 70 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Tämän vuoksi päällysrakenteiden tarve tuleekin suunnitella ja mitoittaa erityisen huolella ali- ja ylirakentamisen välttämiseksi. Varmista ennen työn aloittamista, että päällysrakenteiden mitoitus on tehty luotettavalla tavalla.
Käytitpä päällysrakenteena sora- tai kalliomursketta valitse käyttötarkoitukseen sopiva raekoko. Jakavaan kerrokseen 0–90 mm, kantavaan kerrokseen 0–56 mm tai 0–32 mm ja kulutuskerrokseen 0–16 mm sora- tai kalliomursketta. Hienojakoisilla routivilla pohjamailla voit käyttää suodatinkangasta perusmaan ja ajettavien päällysrakenteiden välissä. Kangas estää hienojakoisen maalajin sekoittumasta ajettavaan päällysrakenteeseen. Kerrosvahvuuden tulee olla kangasta käytettäessä vähintään 20 cm.
Ota huomioon jo päällysrakenteiden suunnittelussa, että kerrosvahvuuden tulee olla vähintään kaksinkertainen suurimpaan raekokon nähden. Esimerkiksi 0–56 mm kantavan kerroksen mursketta tulee ajaa tierakenteeseen min. 12 cm kerrosvahvuus, että materiaali sitoutuu ja toimii kunnolla. Paras lopputulos saadaan, kun rakennekerrokset tiivistetään koneellisesti esimerkiksi täryjyrällä. Jyrättävien kerrosten ei tulisi olla yli 20 cm vahvuisia.
Metsäteiden päällysrakenteista eniten käytetty lajike ja raekoko on 0–32 mm sora- tai kalliomurske. Sitä käytetään kantavan kerroksen lisäksi myös kulutuskerroksena päällysrakenneluokissa 3 ja 4. kulutuskerroksena. Kulutusmursketta 0–16 mm käytetään metsäteillä päällysrakenneluokissa 1 ja 2. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Metka- rahoituksessa kyseinen lajike kuuluu tuen piiriin vain kyseisissä päällysrakenneluokissa. Rakenteiden toimivuuden kannalta se olisi kuitenkin hyvä laittaa aina kantavan kerroksen suojaksi tuomaan mukavuutta tienkäyttäjille ja helpottamaan kunnossapitoa.
Opettele lukemaan ja tulkitsemaan murskeiden rakeisuuskäyriä ym. laatutietoja. Mikäli tutkittu materiaali poikkeaa raja-arvoista selvitä materiaalin käyttökelpoisuus. Murske, joka ei ole ohjekäyrien mukaista ja poikkeaa raja-arvoista ei välttämättä toimi kunnolla tierakenteessa. Rakeisuuden ohella muita tärkeitä ominaisuuksia ovat metsäteiden päällysrakenteissa ovat kantavuusarvo (E-moduuli), routivuus, hienoainespitoisuus ja lujuusominaisuudet (Los Angeles-luku).
Päällysrakenteiden ajamisesta tiekohteella kannattaa laatia ajosuunnitelma. Voit laatia ajosuunnitelman piirtämällä ja merkitsemällä karttoihin murskelaadut, kerrosvahvuudet, tonnit ja sorastettavat tienosa. Mikäli tielle on tehty kantavuusmittaus, voit hyödyntää ajosuunnitelmassa mittauksesta saatavaa mitoituslaskelmaa. Päällysrakenteet muutetaan kuutiosta tonneiksi koska se on yleisin tapa toimittaa kiviaineksia. Kertoimena voi metsäteillä käytettävien murskeiden osaltaa käyttää 2,3 muutettaessa rakenneteoreettisia kuutioita (rtr m3) tonneiksi (tn).
Päällysrakenteiden ajosuunnitelma esimerkkitiellä, jossa tavoitekantavuus on 80 MN/m2 ja murskeen E-mod 200 MN/m2.
Muistilista ennen päällysrakenteiden ajoa:
- Päällysrakenteet on mitoitettu luotettavalla tavalla alusrakenteen lähtökantavuuteen perustuen.
- Päällysrakennemateriaalit ja laadut ovat tiedossa.
- Ajettavat kerrosvahvuudet on merkitty maastoon ja kartoille.
- Tarvittavat suodatinkankaat on hankittu ja ne ovat työkohteella ennen päällysrakenteiden ajoa.
- Olet saanut päällysrakenteiden toimittajalta laatudokumentit ajettavista murskeista ja osaat tulkita niitä.
- Käynnistä päällysrakenteiden ajo kohteelle alusrakenteen kantavuuden ja olosuhteiden salliessa. Voi olla järkevää, että kohde kannattaa sorastetaan kokonaan tai osittain maan ollessa jäätyneenä. Keskeytä ajo, mikäli tienrunko ei kestä ajamista!
- Käytä erillistä kulutuskerrosta, mikäli se on tien käytön näkökulmasta tarpeellista ja kustannusten puolesta mahdollista.
- Käytä täryjyrää ajettujen kerrosten tiivistämiseen.
- Valvo, että ajettavat päällysrakenteet (maa-ainestonnit) ajetaan suunniteltuihin kohti.
- Muotoile tie lopuksi pitkällä lanalla tai tiehöylällä ja tee muut tarvittavat viimeistelytyöt.
Päällysrakenteiden ajo voidaan suorittaa kesällä runkotöiden jälkeen. Elo-syyskuu on monesti paras ajankohta työhön, jos runkotyöt on tehty alkukesän aikana. Mursketta levitetään tienpintaan ohuina siivuina ja kasvatetaan siten tiehen/tienosalle suunniteltu kerrosvahvuus.
Hienojakoiset, heikosti kantavat tierungot kannattaa sorastaa maan ollessa jäätyneenä. Talvella sorastettavissa kohteissa voidaan jättää osa, esimerkiksi 20 prosenttia murskemääristä ajettavaksi seuraavana kesänä. Talvisorastuksissa on huomioitava, että lumityöt nostavat kustannuksia ja murske ei pakkasella ja jäätyneenä tule auton lavalta kuten kesäajan sorastuksissa. Tärkeää kuitenkin on, että tien runko säilyy ehjänä sorastuksen aikana, tehtiinpä työ minä vuodenaikana tahansa.
Kuorma-auton alusterää voidaan käyttää ajonaikaiseen oikaisuun ja se toimii siinä osaavissa käsissä hyvin. On kuitenkin tiedostettava, että kuorma-auton alusterällä ei ole varsinaisen lanan tai tiehöylän ominaisuuksia. Vasemmassa kuvassa käytetään kohtaamis- ja kääntöpaikkojen sekä metsäliittymien murskeiden levityksessä ja muotoilussa traktoria missä on tukipyörillä oleva perälevy. Varsinainen loppulanaus on tulee tehdä pitkällä, useampi teräisellä lanalla tai tiehöylällä.
Viimeistelylanaus kannattaa tehdä siihen tarkoitetulla kalustolla. Kuvassa nykyaikainen raskas traktorivetoinen pitkä tielana, missä on runsaasti ominaisuuksia tien muokkaamiseen ja muotoiluun. Oikealla valmistunut yksityistien perusparannus. Tielle ajetut murskeet on tiivistetty täryjyrällä ja loppulanaus on tehty pitkällä lanakalustolla.
