Neljännes metsissä pesivistä lintulajeistamme tarvitsee pesintään sopivia koloja ja onkaloita. Kololintuja ovat muun muassa tikat, useat pöllöt, tiaiset sekä eräät vesilintumme. Kolojen muodostumiselle ja tekemiselle soveliaimpia ovat iäkkäät ja lahoamisen vaurioittamat puut. Tikat voivat tehdä koloja myös terveisiin puihin.
Lahoavat, kuolevat puut ovat kololinnuille sekä ruokailu- että pesäpuita. Samoja koloja käytetään usein vuosikausia, ja niitä voivat käyttää myös monet nisäkkäät, esimerkiksi liito-oravat. Lahopuut ovat lisäksi tärkeitä suurelle joukolle metsien muita uhanalaisia eliöitä.
Lehtipuut ovat yleisimpiä kolopuita. Haapa on metsiemme tärkein kolopuulaji. Siihen muodostuu oksan tai latvuksen katkeamisen seurauksena linnuille käyttökelpoisia onkaloita. Se on jo verraten nuorenakin tikkojen suosima kolopuu.
Palokärki tekee usein kolonsa järeään mäntyyn, ja pohjantikka on mieltynyt pystyyn kuolleisiin kuivettuneisiin kuusiin.
Talousmetsissä kolopuita on yleensä niukasti. Nykyiset, laajasti käytössä olevat luonnonhoidon toimenpiteet, luontokohteiden huomioon ottaminen ja monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepirteiden säästäminen ja lisääminen, lisäävät kolopuiden määrää talousmetsissä.
Hakkuissa säästetään lähtökohtaisesti kaikki lahopuut, kolopuut, pökkelöt ja kelot. Jo läpimitaltaan 15 cm paksuiset pökkelöt ovat tärkeitä muun muassa tiaisille ja pikkutikalle.
Kasvatus- ja uudistushakkuissa jätetään lisäksi eläviä säästöpuita keskimäärin vähintään 10 kappaletta hehtaarille. Haapoja, koivuja ja muita lehtipuita suositaan säästöpuina. Järeät lehtipuut ovat arvokkaimpia.
Kohteille, joilla pystylahopuuta ja pökkelöitä on vähän, voidaan hakkuiden yhteydessä tehdä 2–5 tekopökkelöä hehtaarille.
Maanmuokkauksessa varotaan hakkuissa jätettyjä lahopuita, pökkelöitä ja säästöpuita.
Rantojen ja puronvarsien luonnontilaan jätetyt tai lehtipuustoisina säilytettävät suojavyöhykkeet ovat tärkeitä muun muassa pikkutikalle. Pohjantikan suosimia elinympäristöjä ovat tulvan tai metsäpalon takia kuolleet kuusikot.
Taimikonhoidon ja harvennushakkuiden yhteydessä ylläpidetään tavoitteenmukaista lehtipuuosuutta. Ikääntyvistä lahoavista lehtipuista muodostuu uusia kolopuita.
Yksittäisetkin kolopuut ovat kololintujen kannalta tärkeitä. Erityisen arvokkaita ovat esimerkiksi ikääntyneet haavikot, jotka sisältävät runsaasti kolopuita.
Lisätietoa:
- Valkoselkätikka ja metsänkäsittely. Ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille (Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, UPM, WWF, pdf 2,7 MB)