Kasvatushakkuu
- Huomioi lintujen pesimäaikaiset rajoitteet
- Ylläpidä sekapuustoisuutta, useita kasvatettavia puulajeja ja lehtipuuosuutta
- Säästä pysty- ja maalahopuut sekä pökkelöt
- Tee tekopökkelöitä 2–5 kpl/ha, mieluiten järeistä lehtipuista
- Jätä säästöpuita ryhmiin, keskimäärin vähintään 10 kpl/ha
- Jätä sekapuustoisia riistatiheiköitä 2–5 kpl/ha
- Jätä vesistöjen varteen puustoinen suojakaista, leveys keskimäärin vähintään 10 metriä
- Jätä soiden vaihettumisvyöhykkeet käsittelemättä tai käsittele poimintahakkuin
Kasvatushakkuilla tarkoitetaan tasaikäisessä metsässä tehtäviä hakkuita, joilla parannetaan kasvatettavan puuston laatua ja nopeutetaan jäävän puuston järeytymistä. Kasvatushakkuiden seurauksena puiden latvukset elpyvät, aluskasvillisuus rehevöityy ja marjasadot (esimerkiksi mustikka) runsastuvat, mikä vaikuttaa myönteisesti monien lintujen ravinnonsaantiin.
Kasvatushakkuita vältetään lintujen pesimäaikana 15.4.–15.7. (Pohjois-Suomessa 1.5.–31.7.) erityisesti rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä sekä tärkeillä lintualueilla ja lintukosteikoiden lähellä (ei 50 metriä lähempänä). Hakkuut suunnataan tällöin mahdollisuuksien mukaan kuivahkoille ja kuiville kankaille, joilla lajien ja yksilöiden määrä on selvästi reheviä metsätyyppejä vähäisempi.
Lisätietoa:
- Yhteenveto pesimäaikaisista rajoitteista (pdf 0,1 MB)
Kaikissa hakkuissa suositaan monipuolista puulajistoa, ja erityisesti havupuuvaltaisiin metsiin jätetään lehtipuita. Lehtipuustoa säästetään erityisesti vaihettumisvyöhykkeiden erilaisilla reuna-alueilla ja notkelmissa. Lisää asiasta: Sekapuustoisuuden suosiminen
Hakkuissa säästetään aiemmin jätetyt säästöpuut, kolopuut, lahopuut ja tekopökkelöt. Kuolevia havupuita ja tuoreita tuulenkaatoja voidaan jättää metsään, jos ne eivät vaaranna muun metsän terveyttä. Hakkuussa vältetään kaatamasta kuolleita pystypuita ja pökkelöitä. Maassa oleva lahopuu siirretään pois uralta tai kierretään (pitkälle lahonneet maapuut eivät kestä siirtämistä). Lahopuustoa voidaan lisätä tekemällä tekopökkelöitä. Lisää asiasta: Säästöpuiden jättäminen, Lahopuun säästäminen, Tekopökkelöiden tekeminen
Arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen tai osaksi riistatiheikköjä jätetään säästöpuita mieluiten ryhmiksi. Pysyvästi jätetään hehtaaria kohden vähintään 10 järeää elävää puuta, erityisesti lehtipuita. Säästettävän puuryhmän alustaa ei käsitellä, jotta ne tarjoavat myös suojaa ja ravintoa. Lisää asiasta: Säästöpuiden jättäminen
Kasvatushakkuiden yhteydessä säästetään sopiviin paikkoihin alikasvosta ja pensaikkoa riistatiheiköiksi. Tiheikön pinta-ala on joitain aareja (0,5–2 aaria, 1 aari = 10 x 10 metriä). Ne sijoitetaan luontokohteiden, säästöpuuryhmien, vesistöjen suojavyöhykkeiden ja soiden vaihettumisvyöhykkeiden yhteyteen tai pienialaisiin kosteisiin painanteisiin, ojien varsiin, kuvioiden reunoille sekä kivikoihin ja kallioiden reunoihin. Lisää asiasta: Tiheikköjen ja alikasvoksen säästäminen
On myös suositeltavaa jättää joitain kokonaan harventamattomia kohtia sekä hakata puuryhmiä. Puuryhmien hakkuu vapauttaa linnuille tärkeää alikasvosta ja välipuita.
Hyväkuntoisen linnunpöntön vahingoittamista vältetään. Pönttöpuut pyritään jättämään pystyyn esimerkiksi säästöpuiksi. Pönttö voidaan jättää myös paikalleen ja katkaista puu pöntön yläpuolelta. Linnunpöntöt ovat metsässä metsänomistajan luvalla, joten toimenpiteistä linnunpönttöjen suhteen on hyvä keskustella metsänomistajan kanssa ennen hakkuuta.