Tiheikköjen ja alikasvoksen säästäminen

Riistatiheiköt (suojatiheiköt) ja alikasvos ovat metsänkäsittelyssä säästettäviä pienialaisia pensaiden ja erikokoisten puiden muodostamia ryhmiä, jotka lisäävät metsän rakenteellista vaihtelua. Ne tarjoavat linnuille suojaa, ravintoa ja pesäpaikkoja.

Tiheikön koko vaihtelee muutaman alikasvoskuusen ryhmästä muutamaan aariin (0,5-2 aaria, aari = 10×10 metriä). Tiheikköjä jätetään mahdollisuuksien mukaan 2–5 kappaletta hehtaarille hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä. Hyvä tiheikkö on kerroksellinen, ja parhaimmillaan se sijaitsee lähellä runsasta mustikkavarvikkoa. Varvusto, erityisesti mustikka, tarjoaa tärkeän ravintokohteen esimerkiksi metsäkanalintujen poikueille.

Tiheikköjä jätetään mm. säästöpuuryhmien, vesistöjen suojavyöhykkeiden ja soiden vaihettumisvyöhykkeiden yhteyteen tai pienialaisiin kosteisiin painanteisiin, ojien varsiin, kuvioiden reunoille sekä kivikoihin ja kallioiden reunoihin.

Riistatiheikössä suositaan sekapuustoisuutta, eli säästetään lehti- ja havupuita. Kuusi on riistatiheikön tärkein puulaji sen antaman suojan vuoksi. Alikasvoskuusten lisäksi säästetään monipuolisesti erikokoisia lehtipuita ja pensaita, jotka tarjoavat suojan lisäksi ravintoa. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi kataja, pihlaja ja muut marjovat lajit, sekä haapa ja raita. Tiheikköön voidaan jättää hyvin myös esimerkiksi metson hakomismänty, koivuja teerille ja leppiä pyille.

Metsänomistajalle aiheutuvat taloudelliset menetykset riistatiheiköiden jättämisestä ovat vähäisiä, erityisesti jos riistatiheiköt säästetään puunkorjuun kannalta vaikeisiin paikkoihin tai sinne, missä puustosta ei saataisi tulevaisuudessa laadukasta tukkipuuta. Tiheikön järeä puusto voidaan korjata uudistushakkuun yhteydessä tai hyödyntää säästöpuuryhmänä.

Riistatiheiköiden säästämisen suunnittelussa voidaan hyödyntää Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen tuottamaa paikkatietoa potentiaalisista riistaelinympäristöistä. Tiedot ovat metsänomistajan käytettävissä Metsään.fi-palvelun (riistakohteet-aineisto) tai avoimen katselupalvelun kautta. Riistatiheikköjen sijainnit on hyvä merkitä pistemäisinä kohteina kuviotietoihin.