Kuukkelikanta on viimeisimmän uhanalaisarvion mukaan valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen Lappia eteläisemmissä maakunnissa. Kannan vähenemisen syynä on ollut muun muassa laajojen yhtenäisten havumetsäalueiden väheneminen.
Kuukkelipopulaation säilyminen vaatii riittävää varttuneiden metsien osuutta alueella (vähintään 85 prosenttia alueesta yli 10-metristä puustoa). Avoimia alueita kuukkeli välttää petojen takia. Kuukkeli suosii reviirejä, joissa kuusivaltaisten metsien osuus on vähintään 30 %. Riittävän peitteisyyden lisäksi erirakenteinen puusto, kuusialikasvos ja tiheiköt, runsas mustikanvarvusto, naava, kalliojyrkänteet ja suonlaidat lisäävät reviirin soveltuvuutta kuukkelille.
Esimerkiksi pidennetty hakkuukierto, poiminta- ja pienaukkohakkuut sekä eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus voivat olla keinoja säilyttää kuukkelille tärkeitä peitteisiä ja yhtenäisiä metsäalueita.
Kuukkelireviirin koko on 200–500 ha ja reviirin ydin 1–20 ha. Reviirin ytimellä tarkoitetaan pesäaluetta tai ravintovarastona tärkeää kuusikkoa tai korpea, jota tarvitaan kuukkelireviirin pitämiseksi asuttuna.
Reviirin suuri koko edellyttää, että elinympäristöt ja eri reviirien välisten metsäisten yhteyksien säilyttäminen otetaan huomioon aluetasolla.
Kuukkelireviirin ydinalueilla voidaan harkita suojelualueen perustamista tai luonnonhoitohanketta. Ydinalueet korpineen ja lahopuineen voi olla mahdollista sisällyttää METSO-ohjelmaan, tai alueelle voi saada metsätalouden ympäristötukea.
Lisätietoa:
- Metsänkäsittely kuukkelialueella (Suomen luonnonsuojeluliitto, 2011, pdf 1,5 MB)
- Ohjeesta löytyy lisätietoa ja ohjeita metsien käsittelyyn kuukkelialueella. Ohje on tehty laajan toimijajoukon yhteistyönä.