Suomen lainsäädännössä suoraan lintuja koskevia säännöksiä on
- luonnonsuojelulaissa (38, 39, 47 ja 49 §)
- luonnonsuojeluasetuksessa (19 §)
- metsästyslaissa (5, 41 b ja 41 d §)
- metsästysasetuksessa (24 ja 25 a §).
Luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa on lisäksi muita säännöksiä, jotka koskevat erilaisten luontokohteiden ja erityisten elinympäristöjen suojelua. Usein nämä kohteet tarjoavat myös hyvän elinympäristön linnuille.
Luonnonsuojelulain tavoitteena on suojella Suomen luonnon monimuotoisuutta takaamalla eri luontotyyppien suotuisan suojelun taso ja alkuperäisten lajien säilyminen. Lintuja koskeva suojelu pohjautuu Euroopan unionin lintudirektiiviin, jonka määräykset on sisällytetty luonnonsuojelulakiin.
Luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan rauhoitettuja lintuja ovat metsästyslaissa mainitsemattomat lintulajit.
Lain 39 § kieltää rauhoitettujen lintujen tappamisen, pyydystämisen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden haltuun ottamisen, siirtämisen toiseen paikkaan tai muun tahallisen vahingoittamisen sekä tahallisen häiritsemisen erityisesti lintujen lisääntymisaikana. Samassa pykälässä säädetään asianmukaisesti merkityn rauhoitetun linnun pesäpuu ja suuren petolinnun pesäpuu rauhoitetuiksi.
Lain 47 § kieltää asetuksella erityisesti suojeltavaksi säädetyn uhanalaisen lintulajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittämisen tai heikentämisen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rajaa esiintymispaikan päätöksellään ja antaa sen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.
Lintujen rauhoitussäännöksistä poikkeamisista säädetään luonnonsuojelulain 49 §:ssä ja EU:n lintudirektiivin 9 artiklassa.
Luonnonsuojeluasetus nimeää suuriksi petolinnuiksi maakotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan ja sääksen.
Luonnonsuojeluasetuksen liitteessä on nimetty erityisesti suojeltavat lintulajit.
Metsästyslain 5 § nimeää riistalinnut ja rauhoittamattomat linnut.
41 b § mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen rauhoituksesta poikkeamiseen. 41 d § mukaan Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan rauhoittamattoman linnun pesän ja munien hävittämiseen.
Asetuksen 24 § määrittää riistalintujen rauhoitusajat ja 25 a § rauhoittamattomien lintujen rauhoitusajat.
Metsälain tavoitteena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälaissa määritetään metsänhoidon minimitaso ja sen vaatimat metsänkäytön rajoitteet, jotka on täytettävä. Laki koskee kaikkia Suomen talousmetsiä.
Puunkorjuun osalta laki sisältää metsän hakkuuta ja uudistamista koskevat ohjeet ja rajoitteet sekä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt eli metsälain 10 §:ssä mainitut ns. ”kymppikohteet”. Metsälakikohteilla voidaan tehdä varovaista metsänkäsittelyä, jossa elinympäristön ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Pääsääntöisesti erityisen tärkeät elinympäristöt jätetään hakkuiden ulkopuolelle.