Luonnonhoidon toimenpiteet

Muun muassa lahopuu, kolopuut, vanhat järeät puut ja lehtipuut ovat luonnon monimuotoisuuden ja linnuston kannalta tärkeitä metsän rakennepiirteitä. Tärkeät rakennepiirteet tarjoavat linnuille suojaa, ravintoa ja pesäpaikkoja.

Muutokset metsissä ja niiden rakennepiirteissä ovat syynä eräiden lintulajien uhanalaistumiseen. Linnuston kannalta tärkeitä metsän rakennepiirteitä voidaan säilyttää ja lisätä talousmetsissä eri tavoin.

Metsänomistaja, metsäsuunnittelija ja toimenpiteiden tekijä voivat vaikuttaa rakennepiirteisiin luonnonhoidon toimenpiteiden kautta. Metsikkötason rakennepiirteiden lisäksi linnuston elinvoimaisuuteen vaikuttavat alueelliset piirteet, kuten yhtenäisten metsäalueiden osuus ja elinalueiden kytkeytyneisyys.

Metsänkäsittelyn yhteydessä tehtäviä luonnonhoidon toimenpiteitä linnustolle tärkeiden rakennepiirteiden säilyttämiseksi ovat esimerkiksi:

• Lahopuun säästäminen
• Säästöpuiden jättäminen
• Tekopökkelöiden tekeminen
• Tiheikköjen ja alikasvoksen säästäminen
• Sekapuustoisuuden suosiminen
• Soiden vaihettumisvyöhykkeiden säästäminen

Taulukko: Linnuston kannalta tärkeitä metsän rakennepiirteitä ja niitä säilyttäviä, lisääviä ja parantavia toimenpiteitä.

Talousmetsissä monimuotoisuutta turvataan rakennepiirteiden lisäksi elinympäristöjen turvaamisella sekä yksittäisten lajien huomioon ottamisella. Lisää lajien tai lajiryhmien huomioimisesta: Petolinnut, Kololinnut, Metso, Kuukkeli

Elinympäristöjen turvaaminen

Elinympäristöjä turvataan rajaamalla käsittelyiden ulkopuolelle monimuotoisuudelle merkittävät ja arvokkaat elinympäristöt. Osaan elinympäristöistä kohdistuu lakisääteisiä tai viranomaispäätöksellä tehtyjä rajoitteita, osassa suojelu perustuu vapaaehtoisuuteen.

Lakisääteisiä rajoitteita kohdistuu esimerkiksi metsälain 10 §:n mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin ja luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisiin suojeltuihin luontotyyppeihin.

Metsäsertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoista, mutta sen vaatimukset ovat sertifiointiin sitoutuneille velvoittavia. Metsänomistaja voi turvata monimuotoisuutta myös esimerkiksi erilaisilla vapaaehtoisilla suojelukohteilla ja luonnonhoidon toimilla.

Myös pienialaiset kohteet voivat olla arvokkaita monille linnuille tarjoamalla esimerkiksi tärkeän pesä- tai ravintokohteen osana linnun laajempaa reviiriä. Tällaisia ovat esimerkiksi kolopuut, lahopuut ja vanhat järeät puut.

Elinympäristöt ja niistä hyötyvät lintulajit

Elinympäristöjen monipuolisuus hyödyttää lintuja. Alla esimerkkejä lintulajeista, jotka hyötyvät, kun tiettyjä elinympäristöjä suositaan ja säästetään.