Soiden vaihettumisvyöhykkeiden säästäminen

Suon vaihettumisvyöhykkeeksi kutsutaan suon ja kangasmetsän välissä olevaa aluetta, jossa kasvaa sekä suolle että metsälle ominaista kasvillisuutta. Vaihettumisvyöhykkeellä esiintyy erilaista kenttä- ja pensaskerroksen kasvillisuutta, ja puuston tiheys ja koko vaihtelevat. Suon vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat linnuille ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja. Kosteuden ansiosta vyöhykkeillä esiintyy runsaasti hyönteisiä, jotka ovat lintupoikueille tärkeää ravintoa.

Luonnontilaisina tai sen kaltaisina säilyneet soiden vaihettumisvyöhykkeet suositellaan rajaamaan hakkuiden ulkopuolelle. Luonnontilaltaan muuttuneilla vyöhykkeillä tehdään vain poimintahakkuita. Soiden vaihettumisvyöhykkeitä käsiteltäessä on huomioitava metsäsertifioinnista tulevat rajoitteet.

Hakkuissa säilytetään alueen puiden ja pensaiden sekä koko- että tiheysvaihtelu. Erityisesti suon puoleisella reunalla säilytetään matalia kasveja suojana. Puustoisen vaihettumisvyöhykkeen säästäminen hyödyttää erityisesti metsäkanalintujen poikueita.

Ajourat suunnitellaan maanpinnan rikkoontumista välttäen, jotta säästetään linnuille tärkeää varvustoa kuten mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa ja variksenmarjaa. Rikkoutumista vältetään esimerkiksi tekemällä pistouria ja jättämällä reunimmainen ajoura kovalle maalle.

Vyöhykkeet jätetään kokonaisuudessaan raivaamatta, eikä niillä tehdä maanmuokkausta, lannoitusta tai kantojen nostoa. Välttämätön raivaus tehdään mahdollisimman kevyenä.

Toimenpiteiden yhteydessä palautetaan mahdollisuuksien mukaan vyöhykkeen luontainen vesitalous esimerkiksi jättämällä kunnostusojitus tekemättä tai jättämällä kankaanpuoleinen niskaoja kunnostamatta ja kaivamalla uusi oja suolle kauemmaksi vyöhykkeestä.

Riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät voidaan keskittää soiden vaihettumisvyöhykkeiden yhteyteen.