Kuitupuun uitto ja vesivarastointi
Uitto ja siihen liittyvä vesivarastointi ovat vanhimpia sekä huokeimpia laadun säilyttävistä varastointimenetelmistä. Uittoa käytetään eniten mänty- ja kuusikuitupuun kuljetuksessa.
Puuainemuutosten estämiseksi puuta kuivatetaan ennen uittoa vain sen verran, että nippu pysyy pinnalla tarvittavan ajan. Kuivattamisvaiheessa havupuiden kosteus laskee helposti sen verran, että sieni-itiöt pystyvät aloittamaan toimintansa. Näin veteen laitettavissa puissa saattaa olla värivikaa. Veden pinnan yläpuolella puut ovat alttiita alkaneiden muutosten jatkumiselle. Suuri kosteusero veden alla ja pinnalla olevissa pölkyissä voi aiheuttaa ongelmia hiomokuusen kuorinnassa ja hionnassa.
Vesivarastoissa olevien puiden puuaine alkaa tummua kesäkuussa vesien lämmetessä. Tavoiteltavaa on käyttää kuusihiomopuu viimeistään heinäkuun alussa, jotta massan vaaleus säilyy hyvänä. Tehtaille autolla tai rautateitse kuljetetun puun laittaminen vesivarastoon aiheuttaa purkamisesta ja kuormaamisesta johtuvia lisäkustannuksia. Vedessä varastoitavan puun säilytyksessä ovat samat tai suuremmat laadun säilymisongelmat kuin uittopuulla, mikäli varastointiaika osuu lämpimän veden aikaan.
Havusahatukkien uitto ja vesivarastointi
Vesivarastoinnissa havutukkeja ei voida säilyttää pitkään. Mäntytukkien turvallinen säilytysaika on enintään 4 viikkoa ja kuusitukkien 6 viikkoa, kun veden lämpötila on yli 15 astetta. Kauemmin kesäaikaisessa lämpimässä vedessä varastoituihin tukkeihin tulee permeabiliteettivaurioita. Lisäksi myöhemmässä käsittelyssä kuoren irtoamisesta saattaa aiheutua ongelmia kuljettimien tukkeutumien ja valokennojen peittymisen vuoksi. Tukkien vesivarastoinnissa tulee huolehtia siitä, etteivät pinnan yläpuolella olevat puut tai puun osat pääse kuivumaan ja siten altistumaan sinistymäsienten aiheuttamille värivioille.
Koivutukkien uitto ja vesivarastointi
Vesivarastointi on vanhimpia koivutukkien säilytysmuotoja. Sillä säilytetään ja jopa lisätään puiden kosteutta sekä pyritään vähentämään värivikaa. Joskus kosteuden säilyttäminen onnistuu niin hyvin, että pitempiaikaisen varastoinnin aikana osa varastoitavasta puusta uppoaa. Siksi koivutukit laitetaan vesivarastoon nippuina, mahdollisesti muuta puulajia olevien ”korkkipuiden” kanssa. Tämä vähentää uppoamisia ja helpottaa uponneiden puiden löytämistä ja nostamista.
Vesivarastossa olevien koivutukkinippujen pintaosien puita pitäisi kastella, jotta ne eivät pääse kuivumaan. Koivunipuissa ei tosin ole monia pinnalla olevia puita.
Vesivarastossa olevien puiden laadun säilymiseen vaikuttavat veden lämpötila ja puhtaus. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä nopeammin ja helpommin muutokset käynnistyvät. Vesivarastointipaikat ovat olleet samassa käytössä mahdollisesti vuosikymmeniä. Näin veteen on muodostunut edellisten vuosien varastoinneista bakteerikanta, joka nopeuttaa värinmuutoksia.