Työn suorittajan on seurattava mittalaitteen toimivuutta säännöllisesti. Seurannassa hän vertaa näyterungoista valmistettujen pölkkyjen pituuksia ja läpimittoja hakkuukoneen mittalaitteen rekisteröimiin mittoihin. Otantarunkoja on valittava käyttöviikoittain keskimäärin yksi näyterunko kahta työpäivää kohden (1 runko/2 työpäivää). Otantarungot on valittava satunnaisesti. Lisäksi on suositeltavaa, että satunnaisen näyterungon ohella kuljettaja mittaa omavalintaisia näyterunkoja, niin että pölkkyjä kertyy kerrallaan mitattavaksi yhteensä vähintään 6 kpl kulloisestakin pääpuulajista.
Näyterunkoihin (satunnaiset ja omavalintaiset) perustuvalla omavalvonnalla seurataan mittalaitteen toimivuutta perusmittauksessa. Hakkuukoneen kuljettaja mittaa arvotut näyterungot mittasaksilla ja tallentaa tiedot hakkuukoneen tietojärjestelmään nk. ktr-tiedostoina (tulevaisuudessa hqc-tiedostona). Omavalvonnalla tuotettua mittausdataa käytetään ensisijaisesti mittalaitteen viritystarpeen arvioinnissa. Näin halutaan tukea kuljettajan virityspäätöstä. Omavalvonnalla systemaattisesti tuotettua mittaustietoa voidaan myös käyttää osoitettaessa ulkopuolisille mittalaitteen toimivuutta ja suorituskykyä.
Hakkuukoneen mittaustarkkuuden ylläpitoon liittyen on tehty erillinen käytännön ohje Metsätehon osakasyritysten ja Koneyrittäjäliitto ry:n yhteistyönä. Ohjeen ja siihen liittyvän sähköisen oppaan, löydät olla olevien linkkien kautta.
Hakkuukoneen mittaustarkkuuden ylläpito-suositus (Puutavaranmittauksen neuvottelukunta)
Tutustu myös Hakkuukoneen mittaustarkkuuden ylläpito -oppaaseen.
Mittalaitteen viritys
Hakkuukoneen kuljettajan on huolehdittava koneen mittalaitteen kunnosta. Hänen on tarkastettava ja tarvittaessa viritettävä (säädettävä) mittalaite uutta mittauserää aloitettaessa. Näin on toimittava myös silloin, jos hakkuun aikana tapahtuu merkittäviä olosuhdemuutoksia esim. lämpötilassa. Koneen kuljettajan tekemää mittalaitteen viritystä (säätöä) kutsutaan yleensä harhaanjohtavasti kalibroinniksi. Sen oikea termi on viritys. Kalibrointi on tarkastusaineiston keruuta ja analysointia. Siinä keskitytään perusmittausten, läpimitan ja pituuden mittaustarkkuuteen. Kullakin laitevalmistajalla on oma ohjeistuksensa mittalaitteiden varsinaisesta virittämisestä (säätämisestä) ja siihen liittyvien mittausten tekemisestä ja analysoinnista (kalibrointi).