Puuainemuutosten merkitykseen eri jalostusmuodoissa vaikuttaa jalostusaste. Mitä vähemmän puuainetta käsitellään, sitä vähemmän se sietää puuainemuutoksia.
Sahauksessa ja viilutuksessa kaikki viat väriviasta lähtien vaikuttavat jalostustulokseen. Laho tekee raaka-aineesta käyttökelvottoman.
Mekaanisessa kuidutuksessa puuraaka-aine muutetaan lähes kokonaan mekaaniseksi massaksi, jolloin puussa olevat viat siirtyvät massaan. Väriviat ja tummumat huonontavat massan vaaleutta, kun taas laho lyhentää kuitujen pituutta. Liiallinen puuaineen kuivuminen vaikeuttaa kuorimista, jolloin vaaleutta huonontavaa kuorta jää helposti massaan. Kuivuneesta puusta saadaan tummempaa massaa kuin tuoreesta, ja lisäksi massan veto- ja repäisylujuus heikkenevät.
Sellun valmistuksessa puuaineesta erotetaan kemiallisesti sellukuidut muista aineosista. Sellun saanto on alle puolet käytetyn raaka-aineen kuivapainosta. Sellunkeitossa puun solukon ligniinit liukenevat keittokemikaalien vaikutuksesta ja jäljelle jäävät selluloosakuidut. Värivikaa aiheuttavat, solujen sisällä olevat sienirihmastot eivät vaikuta tuotteen laatuun. Yleensä saatava massa valkaistaan, jolloin myös ylimääräinen väri poistuu. Laho katkoo sellukuituja, mikä heikentää lopputuotteen laatua. Pitkälle edennyt laho pienentää myös saantoa.
Puuainemuutokset kuitupuulla
Kuitupuulla puun laadun säilymistä voidaan parantaa erityisiä varastointimenetelmiä käyttämällä ja kehittämällä. Valintatilanteessa tulee tehdä kokonaistaloudellinen tarkastelu, jossa otetaan huomioon varastointimenetelmien käyttämisen kustannukset sekä paremmasta puun laadun säilymisestä tuleva hyöty.
Puuainemuutokset tienvarsivarastossa säilytettävässä kuitupuussa ovat Etelä-Suomessa olleet huomattavia. Puuainemuutosten nopeus ja määrät ovat koivulla suurempia kuin havupuilla. Männyn muutokset ovat kuusta nopeampia ja suurempia.
Männyn ja koivun muutokset ovat selvästi suurimmat pölkkyjen päissä. Tämä on otettava huomioon, kun puun laatua yritetään selvittää pölkyn päistä tehtävin havainnoin. Kuusen muutokset tapahtuvat yleensä saman syvyisinä koko pölkyn pituudella.
Alla olevissa kaavakuvissa näet terveen puuaineksen osuuden kuitupuussa eri käyttöönottoaikoina. Terveellä puulla tarkoitetaan kuiturakenteeltaan muuttumatonta puunosaa eli se sisältää täysin muuttumattoman osan lisäksi myös värivikaisen puun.
Mäntykuitupuu
Kuusikuitupuu
Koivukuitupuu
Puuainemuutokset sahatukeilla
Kotimaasta hankitun puun korjuu ajoitetaan pitkälti sahatukkien ehdoilla, jolloin sahatukeilla ei ole samansuuruisia varastointiongelmia kuin sellunkeittoon käytettävällä kuitupuulla. Toisaalta silloin, kun sahatukkia varastoidaan keväällä tai kesällä, niissä tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja aiheuttavat suuria taloudellisia menetyksiä. Tyypillisimmillään varastoinnin aikana syntyvät sahatukkien laatumuutokset tapahtuvat sahojen kesälomien aikana varastoon jääneille suojaamattomille tukeille. Viime vuosina sahatukkien tuonti on lisännyt varastointitarvetta.
Yleisimmin sahatukkien laatua muuttavat kaarnakuoriaisten ja muiden hyönteisten aiheuttamat viat sekä niin hakkuusta kuin metsäkuljetuksestakin aiheutuneet tukkien korjuuvauriot: karsimaterien, syöttö- ja mittarullien tekemät jäljet ja kuoriutumat.
Puuainemuutokset koivutukeilla
Koivutukeilla on selvästi havutukkeja suurempi varastointitarve. Koivutukkeja kertyy pääsääntöisesti muiden puulajien hakkuiden yhteydessä. Siten hakkuut ja käyttö on vaikea sovittaa yhteen.
Värivika
Koivu on puulajeistamme herkin laatumuutoksille. Laatumuutokset koivun puuaineessa tapahtuvat pölkkyjen päiden kautta. On erittäin harvinaista, että pölkyn pinnan kautta tulee puuainekseen värivikaa tai lahoa. Koivupölkkyjen päähän värivika (kuvassa) tulee hyvin nopeasti. Sen aiheuttajaa ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköinen syy on hartsien hapettuminen ja/tai bakteerien toiminta. Värivian aiheuttaja muokkaa puuainesta otolliseksi nopeasti perässä seuraavalle laholle. Laho alkaa koivussa huomattavasti nopeammin kuin havupuissa.
Kuivumishalkeamat
Toinen koivutukeille varastoinnin aikana syntyvä vika on kuivumishalkeamat. Viilun sorvauksessa tukkien päissä olevat halkeamat vaikeuttavat pölkkyjen kiinnitystä sorvikaroihin sekä aiheuttavat halkeamia viilumaton reunoihin. Haitallisempia ovat tukkien pintaan syntyvät kuivumishalkeamat (kuvassa). Ne aiheuttavat koko viilumaton levyisiä halkeamia, jolloin kaikkea tätä viilua ei voida käyttää vanerin valmistukseen.
Koivutukkien laadun havainnoiminen on vaikeaa. Tukkien päitä katselemalla puuaines näyttää yleensä muuttumattomalta tai siinä on vähäisiä muutoksia. Varsinaiset muutokset näkyvät vasta, kun tukin päästä sahataan kiekko.
Koivutukkien laatumuutosten kokonaistaloudellinen merkitys korostuu, koska hyvälaatuisesta koivutukista on jatkuvasti puutetta. Kesäaikana tapahtuvat puuainemuutokset vähentävät hyvälaatuisen puun määrää. Vaneritehtailla voi olla kausia, jolloin tiettyjä hyviä laatuja ei pystytä valmistamaan, koska sorvatun koivuviilun varastointia ei ainakaan toistaiseksi tehdä.
Lisäongelman koivutukkien laadun säilyttämiseen tuo runsas tuontipuu. Tuontikoivutukit hakataan talvella ja toimitetaan tehtaille talven ja kevään aikana. Näiden tukkien käyttö ajoittuu tällöin suurimmalta osin kesään ja syksyyn.