Jatkuva kasvatus on metsänkasvatustapa, jossa metsä säilytetään puustoltaan peitteisenä eikä avohakkuita tehdä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän uudistuminen perustuu olemassa olevaan alikasvostaimikkoon tai hakkuun jälkeen luontaisesti syntyviin taimiin ja niiden kasvuun. Uudistamis- ja kasvatusvaiheet limittyvät, jolloin painopiste voi olla tilanteen mukaan metsän uudistumisen edellytysten parantamisessa tai kasvatuksessa. (Metsänhoidon suositukset 2023)
Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tehdään pääsääntöisesti poiminta- ja pienaukkohakkuina, väljennyshakkuina, ylispuuhakkuina sekä suojuspuu- ja siemenpuuhakkuina. Lisäksi erityisesti turvemailla voidaan hyödyntää kaistalehakkuita.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä puuston kokojakauma on vaihteleva ja pieniä puita on yleensä paljon enemmän kuin isoja. Suuria puita on kuitenkin aina se verran, että alueen isokokoisista puista syntyvä puustoisuuden vaikutelma säilyy. Eri kokoluokkien puuston määrä voi vaihdella puuston kasvatuksen eri vaiheissa. Tyypillistä on myös puiden ryhmittäisyys.
Työmenetelmänä jatkuvan kasvatuksen hakkuu, poimintahakkuu, on lähellä ylispuiden poistoa, sillä hakkuu kohdentuu metsikön suuriin puihin. Tavoitteena hakkuissa on korjata pääasiassa tukkipuun koon saavuttaneita puita pienempien puiden seasta. Tämä menetelmä lisää korjuuvaurioiden riskiä. Vaurioituneista alemman latvuskerroksen puista ei kehity tukkipuita. Korjuuvaurioiden määrään vaikuttavat eniten puunkorjuun suunnittelu ja toteutus sekä korjuun ajankohta ja olosuhteet. Korjuuvauriot heikentävät kasvatettavan puuston laatua ja lisäävät lahottajasienten leviämistä.
Poimintahakkuut vaativat puunkorjaajalta hyvää ammattitaitoa ja huolellisuutta, jotta korjuuvaurioiden määrä pysyy kohtuullisena. Korjuuvauriot uhkaavat eniten alle 10-metrisiä puita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä alempien latvuskerrosten noin viisimetristen ja sitä pitempien puiden säilymiseen vaurioitta, sillä seuraavien vuosikymmenten kasvu ja hakkuumahdollisuudet riippuvat niistä. Näin ollen suunnittele kaatokohdat niin, että pieniä puita vaurioituu mahdollisimman vähän.