Kasvatushakkuu

Kasvatushakkuilla tarkoitetaan metsissä ennen uudistushakkuuta tehtäviä hakkuutoimenpiteitä, jotka luokitellaan harvennus- ja väljennyshakkuisiin sekä ylispuiden poistoon. Harvennushakkuiden, kuten kasvatushakkuiden yleensä, tavoitteena, on ohjata metsikön kasvu kullekin kasvupaikalle sopiviin ja laadultaan parhaisiin puihin. Tavoitteeseen pääsemiseksi metsiköstä poistetaan huonolaatuiset ja metsikön kehityksestä jäljessä olevat puut sekä kasvatettavan puun kasvua haittaavat puut. Kasvupaikasta ja puulajista riippuen metsää harvennetaan 1–4 kertaa ennen uudistushakkuuta. (Metsänhoidon suositukset 2023)

Väljennyshakkuu on varttuneen havupuuvaltaisen kasvatusmetsän tai uudistuskypsän metsän harvennus. Sen tavoitteena on lisätä latvusten elinvoimaa sekä parantaa luontaisen uudistamisen edellytyksiä ja puiden siementuotantoa. Se edistää myös kasvatettavan puuston järeytymistä.

Ylispuuhakkuu on siemen- tai suojuspuiden poistoa taimettuneelta luontaisen uudistamisen alalta tai verhopuuston poistoa kaksijaksoisesta metsiköstä.

Metsikön latvuskerrokset vaikuttavat jäävien puiden valintaan. Metsikössä voidaan erottaa neljä eri latvuskerrosta:

• Valtapuut: Metsikön ylimmäinen, vallitsevin latvuskerros, jonka muodostavat metsikön pisimmät ja samalla yleensä vartevimmat puut.
• Lisävaltapuut: Edellistä latvuskerrosta hieman alempana oleva latvuskerros. Lisävaltapuiden latvukset ovat yleensä heikommin kehittyneet kuin valtapuiden. Puiden pituus on suunnilleen 0,9–0,8 kertaa valtapuiden pituus.
• Välipuut: Latvukset sijaitsevat enimmäkseen valtapuiden välissä, vähän edellistä latvuskerrosta alempana. Ylhäältäpäin ne useimmiten ovat vapaat, mutta kärsivät sitä vastoin enemmän tai vähemmän sivuvarjostuksesta, minkä johdosta ne tavalisesti ovat heikosti kehittyneet. Puiden pituus on suunnilleen 0,8–0,7 kertaa valtapuiden pituus.
• Aluspuut: Alimmainen latvuskerros. Latvukset ovat useimmiten paitsi sivuilta myös ylhäältä varjostetut, ja sen vuoksi keskimäärin vieläkin heikommin kehittyneet kuin välipuiden latvukset. Puiden pituus on korkeintaan 0,7–0,4 kertaa valtapuiden pituus.
• Alikasvospuu: Pääpuustoa nuorempi ja lyhyempi puu, joka yleensä raivataan ennen koneellista hakkuuta. Ovat usein eri puulajia kuin varsinainen metsikkö tai sitä huomattavasti (tavallisesti yli 40 vuotta) nuorempia.

Kaikista eniten tehdään harvennushakkuita. Ensiharvennus on nimensä mukaisesti ensimmäinen metsikköön tehtävä hakkuu, jossa puuston harventamisen lisäksi avataan ajourat myöhempiä hakkuita varten. Jos taimikonhoito on suoritettu ajallaan, tehdään metsikön ensiharvennus 12–15 metrin valtapituudessa. Jos taas tarkoitus on korjata myös energiapuuta, tehdään niin sanottu energiapuuharvennus 10–12 metrin valtapituudessa. Myöhemmät harvennukset suositellaan tehtäväksi ennen kuin puuston elävä latvus on supistunut liikaa.

Hyvin ja ajallaan tehty kasvatushakkuu edistää puuston järeytymistä ja vaikuttaa puuston kasvuun positiivisesti myös myöhempiä hakkuita ajatellen. Yleisin Suomessa käytetty harvennustapa on alaharvennus. Alaharvennuksessa puita poistetaan pääasiassa metsikön alimmista latvuskerroksista, jolloin kasvamaan jää pääasiassa valta- ja lisävaltapuita. Alaharvennuksessa poistetaan:

1. vialliset, sairaat ja huonolaatuiset puut, esimerkiksi haarapuut,
2. valta- ja lisävaltapuita pienemmät puut
3. valtapuista mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosaltaan haaroittuneet puut niin että metsikköön jää harvennusmallien mukainen määrä mahdollisimman hyvälaatuista ja kasvuisaa puustoa. Täydennykseksi voidaan jättää pienikokoisia, huonolaatuisia tai taloudellisesti vähäarvoisia puita.

Erikokoisia puita sisältävän metsän hakkuussa pyritään poistamaan ensin pienet aluspuut, jotta ne eivät murskaudu isompia puita kaadettaessa. Myös haarapuut jäävät herkästi konkeloon, joten ne tulee poistaa ensimmäisten joukossa työturvallisuussyistä. Muita harvennustapoja ovat ylä- ja laatuharvennus.

Yläharvennuksessa poistetaan:

1. puun koosta riippumatta vialliset, sairaat, teknisesti huonolaatuiset ja erityisen paksuoksaiset sekä huonolatvuksiset puut, ellei niitä jätetä säästöpuiksi
2. 50–100 valtapuuta hehtaarilta. Kahdesta latvukseltaan yhtä hyvästä puusta poistetaan järeämpi.

Kasvatushakkuulla tärkeimpiä seurattavia tekijöitä ovat:

• jäävän puuston määrä (runkoa/ha),
• ajouraväli,
• ajouraleveys,
• maasto- ja puustovauriot.

Kasvatettavan puuston latvussuhteen tulisi olla ensiharvennuksen jälkeen

• männiköissä vähintään 40 %
• koivikoissa vähintään 50 %
• kuusikoissa vähintään 60 %

Puiden valinta kasvatushakkuulla

Hakkuukoneenkuljettajan on osattava valita jäävät puut kasvatushakkuulla. Kuljettajan työmuisti kykenee valitsemaan ja käsittelemään kerralla 3–5 poistettavaa tai jäävää puuta työnäkymästä työskentelyn aikana. Yhdelle työpisteelle jäävien puiden määrä on kuitenkin usein enemmän. Paloittelemalla työpiste hakkuutyömallien mukaisiin paloihin, sektoreihin, kuljettajan kyky jäsentää työtään kasvaa ja jäävien puiden valinta helpottuu. Puut voi ryhmitellä ensin työmallin mukaisiin sektoreihin: ajoura ja uran reuna, vasen ja oikea etusektori, vasen ja oikea sivusektori. Tämän jälkeen tilajärjestysperiaate, kasvamaan jätettävien puiden mitta- ja laatuvaatimukset ja ennalta määrätty puuston harvennustiheys auttavat valitsemaan jäävät puut kullekin sektorille: tavoitteena on jättää kasvamaan tilajärjestykseltään tasainen, laadultaan hyvä puusto.

Jäävien puiden valinta helpottuu, kun työpiste jaetaan ensin pienemmiksi paloiksi. Tämän jälkeen tilajärjestysperiaate, kasvamaan jätettävien puiden laatuvaatimukset, ja ennalta määrätty puuston harvennustiheys helpottavat puiden valintaa kullakin sektorilla.

Harvennustiheys

Harvennustiheys kuvaa minkä verran puita jätetään kasvamaan leimikolle harvennuksessa. Sopivan tiheyden määrittämisen apuna voi käyttää puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin laadittuja harvennusmalleja. Myös korjuuohjeessa on saatettu mainita jäävän puuston tavoiteltava pohjapinta-ala (ppa). Jos ei ole, niin tyypillisesti toimitaan Metsänhoidon suositusten (2023) perusteella.

Pohjapinta-ala voidaan mitata relaskoopin avulla. Toinen tapa määrittää jäävän puuston runkoluku on käyttää hyväksi metsurinmittaa ja puiden keskiläpimittaa:

1. Kiinnitä metsurin mitta ajouran keskelle kuviteltuun hakkuukoneen jalustan paikkaan ja vedä mittanauha 11 metrin pituiseksi.
2. Kävele mittanauhan kanssa puoliympyrän muotoinen kaari ja laske puoliympyrän sisään jäävien puiden lukumäärä.
3. Mittaa puoliympyrän sisällä olevien puiden toiseksi suurimman ja toiseksi pienimmän puun rinnankorkeusläpimitta (1,3 m) mittasaksien avulla. Laske näiden kahden läpimitan keskiarvo.
4. Tarkemman tuloksen saat toistamalla mittauksen useammassa työpisteessä eri puolilla leimikkoa.
5. Vertaa saatuja tuloksia Tapion julkaiseman metsänhoidon suositusten maastotaulukosta löytyvään ohjerunkolukuun.

Metsurinmitan sijasta puoliympyrän voi muodostaa hakkuukoneen nosturin (11 m) avulla.

Jäävän puuston määrittämisen apuna voi käyttää joko metsurinmittaa tai hakkuukoneen nosturia. Lasketaan 11 metrin säteisen puoliympyrän sisään jäävien puiden lukumäärä.

Pienen puun kaato

Pieneksi puuksi luokitellaan puu, jonka siirtäminen hakkuulaitteella pystyasennossa on mahdollista. Puun kaatosuunta määräytyy pitkälti käytetyn työmallin perusteella. Tarkka kaatopiste kaatosuunnassa kannattaa kuitenkin valita siten, että kaatosuunnassa ei ole rungon kaatumista haittaavia esteitä tai kaatuvan rungon laatua vaurioittavia tekijöitä.

Pienillä puilla ei aina tarvita esijännitystä ennen kaatosahausta. Sahauksessa runkoa kannattaa kuitenkin hieman nostaa, jotta sahan ketju ei jää kannon ja pystypuun väliin kiinni.

Hakkuukoneen ominaisuuksista ja tilanteesta riippuen pienet rungot voi siirtää pystyasennossa työskentelyalueelle. Tällöin puu kaadetaan joko rungon siirron aikana tai vasta sen jälkeen. Harjoittelun alkuvaiheessa puun kannattaa kuitenkin antaa kaatua maahan ennen rungon käsittelyn aloittamista.

Kasatessasi pölkkyjä puutavaralajikasoihin koneen ympärille, sijoita pääsääntöisesti tukit lähimmäksi ja kuidut kauimmaksi koneesta. Sääntö pätee etenkin uudistushakkuulla, mutta se soveltuu käytettäväksi myös kasvatushakkuulla. Mikäli näiden lisäksi tehdään pikkutukkeja, valmista saman puulajin kuidut tai eri puulajin tavaralajit tukkipuiden väliin erottamaan eri tukkilaadut toisistaan. Sijoita kasat riittävän kauas jäävistä puista ja siten, että ne ovat myöhemmin helposti kuormattavissa. Vältä kasojen tekemistä jäävien puiden taakse. Tekemällä kasat maastoon samalla systematiikalla ja riittävän kauas jäävistä puista, kuormatraktorinkuljettajan työ helpottuu. Järjestelmällisyydestä on erityistä hyötyä lumisissa olosuhteissa, joissa puutavaralajin tunnistus on tehtävä kasamuodostelmien perusteella.

Kasvatushakkuulle soveltuvia hakkuun työmalleja ovat sektorityömalli, sivullepäin kaato -työmalli ja osa-alue -työmalli. Erilaisten työmallien hallinta on tärkeää, sillä esimerkiksi uran aloituksessa tai työskenneltäessä raja- tai sähkölinjojen läheisyydessä, on kyettävä muuttamaan tai soveltamaan pääasiassa käytettyä työmallia. Tällaiset tilanteet vaativat myös nosturin sujuvaa hallintaa.