Metsäsertifiointi ja toimintaa ohjaavat lait ja määräykset

Metsäsertifiointi

Suomessa on käytössä kaksi metsien sertifiointijärjestelmää: PEFC ja FSC. Suomen talouskäytössä olevista metsistä kuuluu PEFC-järjestelmään noin 90 % ja FSC-järjestelmään noin 10 %. Osa metsistä on sertifioitu molemmilla sertifikaateilla. Metsien sertifioinnilla pyritään varmistamaan, että metsätaloutta harjoitetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla, jolloin erilaisiin tuotteisiin käytettävä puu tulee vastuullisesti hoidetuista metsistä.

Puunkorjuun kannalta sertifikaatit edellyttävät, että uudistushakkuualueelle on jätettävä säästöpuita niin elävien kuin kuolleiden puiden muodossa ja tehtävä tarvittaessa tekopökkelöitä. Vesistöihin tulee jättää suojavyöhykkeet. Esimerkiksi tällä hetkellä PEFC-sertifioinnissa tulee jättää säästöpuiksi vähintään

• 10 elävää puuta (minimiläpimitta 15 cm) ja
• 10 kuollutta puuta (minimiläpimitta 20 cm) hehtaaria kohden.
• Jos leimikkotasolla ei ole riittävästi kuollutta puuta, tehdään vähintään 2–5 tekopökkelöä hehtaaria kohden erityisesti lehtipuista.

Säästettäviä puita ovat etenkin

• petolintujen pesäpuut
• järeät katajat
• vanhat palokoroiset puut
• aiemman puusukupolven järeät puuyksilöt
• muodoltaan poikkeukselliset puuyksilöt
• jalot lehtipuut
• kookkaat haavat
• puumaiset raidat, tuomet ja pihlajat
• tervalepät
• kolopuut
• metson havaitut hakomispuut.

Säästöpuiden- ja puuryhmien tarkoituksena on muodostaa ajan saatossa lahopuuta metsiin, ja tarjota näin elinympäristö lahopuusta riippuvaisille eläin-, hyönteis- ja kasvilajeille. Säästöpuut kannattaa keskittää ryhmiin, mutta myös yksittäisiä puita voi jättää. Säästöpuut kannattaa jättää esimerkiksi puuntuotannollisesti vähämerkityksellisiin kohtiin, kuten painanteisiin, kivikkoihin, kalliokumpareille tai luontokohteiden läheisyyteen. Säästöpuita ei kannata jättää rakennusten, liikenneväylien, sähkö- tai puhelinlinjojen läheisyyteen.

Metsälaki 1093/1996

Metsälain tavoitteena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Metsälaissa määritetään metsänhoidon minimitaso ja sen vaatimat metsänkäytön rajoitteet, jotka on täytettävä. Laki koskee kaikkia Suomen talousmetsiä.

Puunkorjuun osalta laki sisältää metsän hakkuuta ja uudistamista koskevat ohjeet ja rajoitteet sekä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt eli metsälain 10 §:ssä mainitut ns. ”kymppikohteet”. Metsälakikohteilla voidaan tehdä varovaista metsänkäsittelyä, jossa elinympäristön ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Pääsääntöisesti erityisen tärkeät elinympäristöt jätetään hakkuiden ulkopuolelle.

Laki metsätuhojen torjunnasta 1087/2013

Laki metsätuhojen torjunnasta eli metsätuholaki on säädetty rajoittamaan muun muassa puutavaravarastoista ja myrskytuhoista kasvavalle puustolle muodostuvaa hyönteis- ja sienituhovaaraa. Laki rajoittaa tuoreen havupuutavaran kesäaikaista varastointia metsässä ja sen läheisyydessä, jotta metsien tuhohyönteisten määrä pysyisi alhaisena. Velvoitteet kohdistuvat puutavaran omistajaan. Hakatun puutavaran lisäksi metsistä tulee kuljettaa pois vahingoittuneita havupuita, eli esimerkiksi tuulen tai lumen vaurioittamia havupuita, joista voi levitä metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä.

Metsätuholain velvoitteita

1. Tuore puutavara on poistettava määräaikaan mennessä

Seuraavassa on Suomen metsäkeskuksen ohjeita metsätuholain velvoitteista. Edellisen vuoden syyskuun alun ja kuluvan vuoden toukokuun lopun välisenä aikana kaadettu havupuutavara on kuljetettava pois hakkuupaikalta tai välivarastosta heinä-elokuussa. Poistamisvelvoite vaihtelee sen mukaan, ollaanko eteläisessä (A), keskisessä (B) vai pohjoisessa (C) Suomessa. Mäntypuutavara tulee poistaa kuusipuutavaraa aikaisemmin. Metsätuholain aikarajat ja vyöhykkeet 1.1.2022 alkaen on kuvattu oheisessa kartassa.

Lisäksi kuluvan vuoden kesä-elokuussa A-alueella kaadettu kuusipuutavara on kuljetettava pois 30 päivän sisällä hakkuusta. Puutavaran poistovelvoite koskee käyttötarkoituksesta riippumatta puutavaraa, joka on tyviläpimitaltaan yli 10 senttimetriä.

Mäntypuutavaraa koskevia velvoitteita ei sovelleta hakkuupaikalla tai välivarastossa sijaitsevaan yksittäiseen puutavara- tai energiapuupinoon, jonka tilavuus on enintään 50 kiintokuutiometriä. Pino katsotaan yksittäiseksi, jos se sijaitsee vähintään 200 metrin päässä muista vastaavista pinoista.

Poistovelvoitetta ei sovelleta puutavarapinoon, jonka tilavuudesta enintään puolet on tyviläpimitaltaan yli 10 senttimetriä olevaa mänty- tai kuusipuutavaraa. Poistovelvoite ei myöskään koske jo kuollutta puuta tai lahopuuta.

Jos et puutavaran omistajana pysty poistamaan puutavaraa siten kuin metsätuhojen torjunnasta annettu laki edellyttäisi, tee metsätuhojen leviämisen estämiseksi jokin tai joitakin seuraavista toimenpiteistä:

• peitä puutavara (mäntypuutavara peitetään ennen pystynävertäjien parveilua ja kuusipuutavara ennen kirjanpainajien parveilua)
• kastele puutavaraa vähintään kahdeksan viikon ajan käyttäen vähintään 50 millimetriä vettä vuorokaudessa alkaen viimeistään neljä viikkoa ennen mainitussa momentissa säädettyjä puutavaran poiskuljettamisen määräaikoja
• kuljeta ennen pystynävertäjien parveilua kasatun mäntypuutavarapinon pintaosa pois
• kuori puutavara
• käsittele puutavara tuhohyönteisten iskeytymistä vastaan tarkoitetulla hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella viimeistään tuhohyönteisten parveillessa
• sijoita mäntypuutavara riittävän etäälle saman puulajin metsiköstä
• peitä mäntypuutavarapinon pintakerros lehtipuukerroksella ennen pystynävertäjien parveilua
• peitä kuusipuutavarapinon pintakerros lehtipuukerroksella tai mäntypuulla, jonka tyviläpimitta on alle 10 senttimetriä ja joka ei ole kaarnoittunut ennen kirjanpainajien parveilua
• huolehdi muulla tavoin siitä, ettei puutavarasta pääse merkittävästi leviämään metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä

Muunlainen huolehtiminen on esimerkiksi C-alueella kuusipuutavarapinon pintaosan kuljettaminen pois metsästä sellaisenaan tai haketettuna aikaisintaan tuhohyönteisten puutavaraan iskeytymisen jälkeen ja ennen puutavaran poiskuljettamiselle säädettyjä määräaikoja. Pintaosa on poistettava 50 senttimetrin paksuudelta. A- ja B-alueella pintaosan poiskuljettaminen on riittävä toimenpide, jos se toistetaan 30 päivän sisällä ensimmäisestä poiskuljettamisesta.

2. Poista myrskytuhoalueilta vahingoittuneet puut 

Myös vahingoittunut havupuu on poistettava metsästä, jos sen määrä ylittää metsätuholaissa määritellyt rajat. Korjaa puiden omistajana mahdolliset vahingoittuneet puut kuten tuulenkaadot metsiköistä ja välivarastoista ennen edellä mainittuja alueellisia määräaikoja. Poista vahingoittuneet, tyviläpimitaltaan yli 10-senttimetriset kuusipuut 10 kuutiometriä hehtaarilla ylittävältä osalta ja kaarnoittuneet, tyviläpimitaltaan yli 10-senttimetriset mäntypuut 20 kuutiometriä hehtaarilla ylittävältä osalta.

Maanomistaja voi metsälain 10 §:ssä tarkoitetulla erityisen tärkeällä elinympäristöllä ja metsälain soveltamisalaan kuuluvalla Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella jättää alueelle vahingoittuneita puita enemmän kuin lainkohtien mukaan on sallittu. Maanomistajan tulee ilmoittaa vahingoittuneiden puiden poistamatta jättämisestä Suomen metsäkeskukselle.

3. Omavalvonta

Laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa ammattimaiset toiminnanharjoittajat eli ammattimaiset puunkorjaajat ja -hankkijat sekä valtion mailla metsätaloutta harjoittavan Metsähallitus Metsätalous Oy:n toteuttamaan omavalvontaa.

Omavalvonnan tavoitteena on huolehtia siitä, että metsätuholain velvoitteet täyttyvät ja tuore puutavara kuljetetaan määräaikoihin mennessä pois hakkuupaikalta tai välivarastosta.

Omavalvontavelvollisuuden täyttämiseksi toiminnanharjoittajan on laadittava omavalvontasuunnitelma ja nimettävä vastuuhenkilö. Ammattimainen toiminnanharjoittaja on velvollinen tekemään Metsäkeskukselle omavalvontailmoituksen, jos lain ja velvoitteiden noudattaminen on vaarassa estyä.

4. Juurikäävän torjunta

Metsän hakkaajan on huolehdittava kivennäis- ja turvemaalla tehtävän hakkuun yhteydessä juurikäävän torjunnasta juurikäävän leviämisen riskialueella toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana. Juurikäävän leviämisen riskialueet ovat metsälaissa tarkoitetut, oheisella kartalla kuvatut eteläinen (vihreä alue) ja keskinen Suomi (violetti alue).

Juurikääpää on torjuttava, jos sen leviämisen riskialueella on:

1. kivennäismaalla ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 prosenttia metsikön puuston tilavuudesta,
2. turvemaalla ennen hakkuuta kuusta yli 50 prosenttia metsikön puuston tilavuudesta,
3. eteläisen Suomen alueella turvemaalla ennen hakkuuta mäntyä tai kuusta taikka molempia yhteensä yli 50 prosenttia metsikön puuston tilavuudesta.

Hakkuun yhteydessä ei tarvitse huolehtia torjunnasta riskialueella, jos:

1. terminen kasvukausi ei ole alkanut,
2. hakkuuvuorokauden alin lämpötila hakkuukohteella on alle 0 celsiusastetta,
3. maassa on yhtenäinen lumipeite; tai
4. hakkuun kohteena olevan metsän sijaintikunnan alin lämpötila on hakkuuta edeltävällä kolmen viikon jaksolla ollut alle -10 celsiusastetta.

Juurikäävän torjunnan hyväksyttävät torjuntamenetelmät ovat kantokäsittely hyväksytyllä kasvinsuojeluaineella, puulajin vaihto lehtipuuksi uudistushakkuun jälkeen tai muu vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kantojen nosto ja kulotus eivät ole hyväksyttäviä torjuntamenetelmiä.

Kantokäsittely on tehtävä siten, että kaikki läpimitaltaan yli 10 senttimetriä olevat havupuiden kannot käsitellään. Kasvinsuojeluaineen tulee peittää vähintään 85 prosenttia kunkin käsiteltävän kannon pinnasta.

Juurikääväntorjunta-aineen ostaminen ja levittäminen edellyttää kasvinsuojelututkintoa. Kasvinsuojelututkinnon suoritat tenttimällä joko kurssin yhteydessä tai verkossa itseopiskelun jälkeen. Tutkinto on maksullinen ja todistus on voimassa viisi vuotta.

Metsätuhoalueilla sovelletaan metsälakia normaalisti ja metsänkäyttöilmoitukset tulee tehdä sen mukaisesti. Metsänkäyttöilmoitukselle on merkittävä myös hakkuun tarkoitukseksi metsätuhoalue ja lisätiedoissa ilmoitetaan tuhonaiheuttaja.

Luonnonsuojelulaki 9/2023

Luonnonsuojelulain tavoitteena on suojella Suomen luonnon monimuotoisuutta takaamalla eri luontotyyppien suotuisan suojelun taso ja alkuperäisten lajien säilyminen. Luonnonsuojelulaissa säädetään muun muassa erityyppisistä luonnonsuojelualueista, luontotyyppien ja eliölajien suojelusta, maiseman suojelusta ja hoidosta, luonnonmuistomerkeistä ja suojelluista pesäpuista. Luonnonsuojelulaissa säädetään myös lajisuojelusta, joka koskee rauhoitettuja ja uhanalaisia lajeja, erityisesti suojeltavia lajeja sekä EU-säännöksiin perustuvaa lajisuojelua. Erityisesti suojeltujen lajien säilymiselle tärkeät viranomaisen määrittelemät esiintymispaikat on säilytettävä. EU:n luontodirektiivillä tiukasti suojeltujen eläinlajien, kuten liito-oravan, lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Yksityistielaki 560/2018

Yksityistielaissa säädetään yksityisteistä ja tieoikeudesta, niiden perustamisesta, muuttamisesta ja lakkauttamisesta, yksityisteiden tienpidosta, yksityistietoimituksesta sekä tieosakkaiden, kiinteistönomistajien ja muiden asianosaisten oikeuksista ja velvollisuuksista.

Tieliikennelaki 729/2018

Tieliikennelaki koskee liikennettä tiellä. Laissa käsitellään muun muassa tienkäyttäjän velvollisuuksia ja vastuita.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999

Tässä laissa säädetään alueiden ja rakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Eriasteiset kaavat voivat sisältää myös metsien käyttöä koskevia rajoituksia.

Vesilaki 587/2011

Tätä lakia sovelletaan vesitalousasioihin. Vesilaissa säädetään ojituksesta ja siihen liittyvästä ilmoitus- ja toimitusmenettelystä. Vesistön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan vesitalousasiaan, joka ei edellytä tämän lain mukaista lupaa, sovelletaan ympäristönsuojelulakia. Vesilaissa ovat myös säännökset tiettyjen vesiluontotyyppien suojelemisesta.

Tapion metsänhoidon suositukset

Sisältävät metsien eri kasvatusvaihtoehdot ja harvennusmallit puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin.

Tapion metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen

Sisältävät kestävän metsänhoidon periaatteet ja menetelmät energiapuun kasvatukseen ja korjuuseen.

Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta 749/2001

Sisältää puunkorjuutyön turvallisuutta koskevat säännökset, esimerkiksi työmaan suunnittelu, työpaikan haltijan velvollisuudet, yhteydenpidon järjestämisen, ammattitaidon varmistamisvaatimuksen, turvaetäisyydet, konkelon purkaminen, henkilösuojaimet, koneturvallisuusmääräykset.