Metsäyhtiöiden puunhankinta koostuu yleensä kolmesta hankintalähteestä: kotimaan omasta hankinnasta, toimituskaupoista ja puun tuonnista ulkomailta. Kotimaan oman hankinnan lähteistä tärkein on yksityismetsien pystykauppa. Myös hankintakaupat kuuluvat pääsääntöisesti omaan hankintaan, koska ne ovat yksityisten metsänomistajien kanssa sovittavia kauppoja ja kuljetuksista vastaa yhtiön puunhankintaorganisaatio.
Mikäli metsäyhtiöllä on omia metsiä, niiden hakkuumahdollisuudet pyritään käyttämään täysimääräisesti, mutta kestävästi. Niistä saatavan puumäärän merkitys kokonaisuutta ajatellen on normaalitilanteissa kuitenkin suhteellisen pieni. Markkinahäiriötilanteissa tai korjuuolosuhteiden ollessa vaikeita omien metsien hakkuilla voidaan tasapainottaa ja turvata puuhuoltoa lyhytaikaisesti.
Toimituskaupassa myyjä toimittaa puutavaran valmiina suoraan tehtaalle sekä vastaa korjuusta ja kuljetuksista. Suomessa Metsähallitus on merkittävin toimituskauppaa harjoittava puunhankintaorganisaatio. Sen ja metsäyhtiöiden välisissä sopimuksissa määritetään kausittain toimitettavien puutavaralajien määrät ja hinnat. Metsähallitus vastaa itse korjuun suunnittelusta ja urakointi- ja kuljetussopimuksista. Myös metsäyhtiöiden välillä käydään toimituskauppaa, kun jollekin puutavaralajille ei löydy sopivaa käyttökohdetta oman hankinta-alueen puitteissa. Muiden myyjien toimituskauppa on melko vähäistä.
Kotimaisten puun saatavuuden ennakointi
Kotimaasta ostettavissa ja hakattavissa olevien puutavaralajien ennakointi vuosi- ja tuotantojaksotasolla on puunhankinnan suunnittelun keskeisimpiä ja samalla haastavimpia tehtäviä. Yksityismetsien puun tarjonnan muutokset sekä kilpailijoiden toiminnan vaikutukset pitää voida ennakoida. Eri hankintalähteiden puutavaralajikohtaisia määräarvioita tarvitaan operatiivisten toimenpiteiden tarkempaan suunnitteluun. Näitä ovat oston suunnittelu, puukaupan markkinointitoimenpiteet, puun hinnoittelu, varantojen ja varastojen hallinta sekä korjuun ja kuljetuksen resurssisuunnittelu ja työohjelmien laadinta.
