Korjuukohteen maastosuunnittelussa tutustutaan korjattavaan metsikköön, sen puustoon ja korjuussa huomioon otettaviin asioihin. Maastosuunnittelu voidaan tehdä jo puukaupan yhteydessä, mutta jos sitä ei ole tehty, jää suunnittelu useimmiten korjuuyrityksen tai koneenkuljettajan vastuulle. Metsäsuunnitelmaa, ilmakuvia ja karttoja (peruskartat, korjuukelpoisuuskartat) käytetään hyväksi korjuukohteen rajauksessa ja muussa suunnittelussa aina kun mahdollista. Jotkin asiat voivat olla välttämättömiä tarkastella maastossa, muun muassa varastoalueet tienvarressa, kulkureitit, siirtymäurat tienvarresta leimikolle ja kokoojaurat leimikolla. Korjuukohteen ja lohkojen rajat on hyvä merkitä maastoon kuitunauhoilla erehdysten välttämiseksi. Pienialaisilla kohteilla riittää usein nopeampikin tutustuminen. Erikoiskohteilla maastosuunnittelu on syytä tehdä yhdessä työn toteuttajan kanssa.
Kaadettavien ja pystyyn jätettävien puiden valinta on nykyisin lähes aina hakkuukoneenkuljettajan tai metsurin tehtävä. Tämä tarkoittaa, että jäävät ja poistettavat puut valitaan työskentelyn aikana. Kuljettajan tulee huomioida kutakin hakkuutapaa koskevat metsänhoitosuositusten tai organisaatioiden omien metsänhoito-ohjeiden puiden poistamisen valintaperusteet. Päätehakkuulla poistetaan pääsääntöisesti kaikki puut säästöpuita lukuun ottamatta. Harvennuksella poistettavat puut valitaan metsikön kasvatustavoitteiden sekä puuston rakenteen ja laadun mukaan.
Tarvittaessa kaadettavat tai hakkuussa säästettävät puut voidaan myös valita puittain, jolloin ko. puut merkitään kuitunauhalla tai maalimerkillä. Näin voidaan menetellä esimerkiksi siemen-, suojus- ja säästöpuiden kohdalla sekä tonttien, tienvarsien ja maisemallisesti tai luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden hakkuissa. Myös metsänomistajalla voi olla omia erikoistoiveitaan joko poistettavan tai säästettävän puuston suhteen.