Metsänomistaja voi metsälain 6 §:n mukaan halutessaan toteuttaa erityishakkuita, mikäli kohteella on metsän monimuotoisuuden, maiseman tai monikäytön vuoksi erityistä merkitystä. Tällaisissa tapauksissa kohde ja hakkuutapa on valittava huolella. Erityiskohteiden hakkuissa kertymät ovat yleensä pienempiä, korjuun tuottavuus huonompi ja kustannukset korkeampia kuin muissa hakkuissa.
Erityishakkuita voidaan tehdä myös, mikäli halutaan noudattaa tavanomaisen uudistushakkuun sijaan varovaisempaa käsittelytapaa tai tehdä varttuneen kasvatusmetsän voimakas harvennus. Erityiskohteilla noudatetaan metsänomistajan tai alueen käytöstä vastaavan ohjeita poistettavan puuston valinnassa. Työ vaatii huolellisuutta ja perehtyneisyyttä käsiteltävän alueen erityispiirteisiin.
Erityishakkuukohteita voivat olla
- tontit ja asutuksen lähellä olevat metsät
- maisemanhoitoalueet
- purot, tulvametsät, kallioalueet, harjumetsät, rantametsät, luonnonsuojelun tukialueet ja muut monimuotoisuuden turvaamisen alueet
- ulkoilu- ja monikäyttöalueet
- tutkimukseen ja opetukseen varattavat alueet.
Erityiskohteiden hakkuutavat
- poimintahakkuut
- pienaukkohakkuut
- säästöpuuhakkuut
Poimintahakkuissa valikoiva hakkuu kohdistetaan tiettyyn tai kaikkiin rungon kokoluokkiin. Usein tavoitteena on tukea tai luoda puustoon erirakenteisuutta. Pienaukkohakkuiden tavoitteena on myös saada aikaan metsään erirakenteisuutta hakkaamalla 0,1–0,5 hehtaarin pienaukkoja, joilla metsä pyritään uudistamaan joko luontaisesti tai viljellen. Erityiskohteiden säästöpuuhakkuissa jätetään metsään eläviä, kuolleita tai tahallisesti vahingoitettuja puita normaalia suurempia määriä, jopa 50 m³/ha.

Tonttien, taajamametsien ja ulkoilualueiden korjuussa noudatetaan alueen omistajan tai haltijan erityisohjeita. Hakkuut tehdään yleensä metsässä liikkuvien tai maisemanhoidon ehdoilla. Usein niihin kuuluu hakkuutähteiden korjuu tai haketus maastoon.