Harvennusvoimakkuus

Metsikön harventamisen ajankohta ja sopiva harvennusvoimakkuus määritetään yleensä harvennusmallin avulla. Harvennusmallilla pyritään varmistamaan puuntuotannollisesti optimaalinen kasvatustiheys. Malli on käytännön työhön laadittu ohje, jonka mukaan harventamalla metsikkö säilyy täysituottoisena ja harventamisesta saadaan tarkoituksenmukainen hakkuukertymä. Ajantasaiset jäävän puuston valta- tai keskipituuteen perustuvat harvennusmallit ovat Tapion julkaisemissa Metsänhoidon suosituksissa.

Harvennusmallia voimakkaampi harventaminen lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta samalla se voi kasvattaa esimerkiksi lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallin jäävän puuston määrän tason yläpuolelle. Lumi- ja myrskytuhoriskin takia harvennushakkuussa kerralla poistettavan puuston määrä saisi olla enintään 1/3 puuston tilavuudesta. Harvennusmallin tavoitetason alle voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos jatkokasvatettavaksi.

Harvennusmallin käyttö

Puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin laaditut harvennusmallit osoittavat metsikön harvennusajankohdan ja suosituksen kasvamaan jätettävän puuston määrästä. Valtioneuvoston asetuksessa (1308/2013) on puolestaan esitetty ehdoton minimi (ns. lakiraja) kasvamaan jätettävän puuston määrälle kasvatushakkuissa. Kun tarkastellaan, onko harvennus tehty harvennusmallin mukaisesti, puuston määrä saa eteläisessä ja keskisessä Suomessa vaihdella 2 m²/ha ja pohjoisessa Suomessa 1,5 m²/ha tavoitearvon molemmin puolin.

Havainnekuva harvennusmallin toimintaperiaatteesta (Kuva Tapio, Metsänhoidon suositukset)

Harvennusmallit kuvaavat puuston pituuden (valta- tai keskipituus) ja tiheyden (pohjapinta-ala tai runkoa/hehtaari) perusteella tavoitemäärät, joiden lähellä metsikön käsittelyssä on kannattavaa pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos.

Ensiharvennuksissa suositellaan käyttämään ensisijaisesti runkolukuun perustuvia harvennusmalleja.
Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan perustuvia malleja.

Uudet harvennusmallit perustuvat vuonna 2024 julkaistuihin suosituksiin, jotka soveltuvat hoidettujen metsien harvennusvoimakkuuden seurantaan. Hoitamattomien metsien käsittelyyn on lisäksi kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit.

Harvennusmallit löydät Tapion metsänhoidon suosituksista.

Selvitettäessä harvennustarvetta harvennusmallien avulla täytyy mitata puuston pohjapinta-ala. Sen mittaus onnistuu relaskoopin avulla.

Mitattaessa jäävän puuston pohjapinta-alaa relaskoopin avulla, koealojen sijoittelulla ajourien suhteen on merkitystä. Ajourien vaikutus jäävän puuston määrään tulee huomioiduksi, kun koealat sijoitetaan niin, että ajoura ei korostu liikaa mittauksissa, muttei jää kokonaan mittausten ulkopuolellekaan.

Harvennusvoimakkuuden työnaikainen seuranta

Harventamisen aikana hakkuukoneen kuljettaja varmistaa sopivan harvennusvoimakkuuden toteutumisen runkolukutaulukoiden avulla. Tavoiteltava runkoluku määritetään arvioimalla jäävän puuston keskiläpimitta ja poimimalla runkolukutaulukoista sitä vastaava runkomäärä. Tätä verrataan säteeltään 11 metrin puoliympyrän sisään jäävien runkojen lukumäärään. Lisäksi korjuukohteelta mitataan jäävän puuston pohjapinta-alaa relaskoopilla ja sitä verrataan harvennusmallin osoittamaan tavoitepohjapinta-alaan. Näin varmistutaan siitä, että kasvamaan jää riittävä määrä puustoa.