Harvennushakkuun ajankohta ja sopiva harvennusvoimakkuus tarkistetaan yleensä harvennusmallista. Harvennusmalleilla pyritään varmistamaan puuntuotannollisesti optimaalinen kasvatustiheys. Se on käytännön toimintaa varten laadittu ohje, jonka mukaan harventamalla metsikkö säilyy täysituottoisena, ja hakkuussa saadaan tarkoituksenmukainen hakkuukertymä. Ajantasaiset harvennusmallit ja runkolukuohjeet löytyvät Tapion julkaisemasta Metsänhoidon suosituksista.
Harvennusmallia voimakkaampi harvennus lisää välittömiä puunmyyntituloja, mutta voi esimerkiksi nostaa lumi- ja tuulituhojen riskiä. Toisaalta useat, hyvin lievät harvennukset, joissa poistuma on pieni, eivät yleensä ole perusteltuja korjuun heikon kannattavuuden ja korjuuvaurioiden riskin vuoksi. Ylitiheydestä kärsineissä, tuuli- ja lumituhoille alttiissa metsiköissä puuston määrä on syytä jättää harvennusmallien jäävää puustoa kuvaavan vyöhykkeen yläpuoliskoon. Lumi- ja myrskytuhoriskin takia harvennushakkuussa kerralla poistettavan puuston määrä saisi olla enintään 1/3 puuston tilavuudesta. Harvennusmallien vyöhykkeen alapuoliskoon voidaan harventaa pystykarsitut metsiköt, sekametsiköt, erittäin kivisten maiden metsiköt sekä koivikot, joihin on syntynyt kehityskelpoinen kuusialikasvos.
Harvennusmallin käyttö
Puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin laaditut harvennusmallit osoittavat valtapituuden ja pohjapinta-alan perusteella metsikön harvennustarpeen ja kasvamaan jätettävän puuston määrän. Metsälain perusteella säädetyt vaatimukset kasvatushakkuussa kasvamaan jätettävästä puustosta asettavat ehdottoman pohjapinta-alaminimin harvennusvoimakkuudelle.
Harvennusmalleissa on kuvattu valtapituuden ja puuston tiheyden perusteella rajat, joiden sisällä metsikön käsittelyssä on turvallista pysyä, kun tavoitteena on hyvä puuntuotannollinen ja taloudellinen tulos. Suosituksessa on esitetty kahdenlaisia harvennusmalleja: puuston valtapituuteen ja pohjapinta-alaan perustuvat sekä valtapituuteen ja runkolukuun perustuvat harvennusmallit. Ensiharvennuksissa suositellaan ensisijaisesti käyttämään valtapituuteen ja runkolukuun perustuvia harvennusmalleja. Myöhemmissä harvennuksissa suositellaan käyttämään pohjapinta-alaan ja valta- pituuteen perustuvia malleja. Hoitamattomien metsien hoitoon on kehitetty omat runkolukuun perustuvat harvennusmallit.
Harvennusmallit löydät Tapion metsänhoidon suosituksista liitteestä 5.
Harvennusvoimakkuuden mittaaminen runkoluvun avulla
Hakkuun aikana hakkuukoneen kuljettaja seuraa harvennusvoimakkuutta jäävän puuston runkoluvun avulla. Lisäksi korjuukohteelta mitataan säännöllisesti jäävän puuston pohjapinta-ala relaskooppikoealoilta ja sitä verrataan harvennusmallin edellyttämään tavoitepohjapinta-alaan. Näin varmistutaan siitä, että kasvamaan jää riittävä määrä puustoa.
Pohjois-Suomi
Väli-Suomi
Etelä-Suomi
