Energiapuuta korjataan usein ainespuun hakkuiden yhteydessä esimerkiksi hakkuutähteen muodossa, mutta myös pelkkään energiapuuhun keskittyviä hakkuita voidaan tehdä. Energiapuun korjuun jälkeen sen annetaan yleensä kuivua metsässä tai tienvarsivarastossa. Tavallisesti energiapuusta tehdään tienvarsivarastolla metsähaketta, joka sitten kuljetetaan voimalaitoksiin. Tienvarsihaketus on yleisin pienpuun ja hakkuutähteen haketusmenetelmä. Muita haketusmenetelmiä ovat käyttöpaikka- ja terminaalihaketus. Lahopuu haketetaan lähes aina tienvarressa tai terminaaleissa. Kantojen murskaus toteutetaan yleensä käyttöpaikoilla tai terminaaleissa.
Korjuukohteen sopivuus energiapuun korjuuseen
Energiapuun korjuukohteiden valinnassa ja korjuun toteutuksessa tulee huomioida sekä taloudellinen että ekologinen kannattavuus. Energiapuun korjuu ei saa haitata olennaisesti puuston kehitystä eikä kohteen luontoarvoja. Energiapuun korjuu voi aiheuttaa puuston kasvulle tärkeiden ravinteiden häviämistä, mikä on otettava huomioon kohteiden valinnassa ja toteutustavassa. Uudistusaloilla energiapuun korjuu voi vähentää lahopuun määrää. Erityisesti suurempiläpimittaisen lahopuun hajoaminen koneiden alle on haitallista metsälajiston monimuotoisuudelle.
Kantojen korjuu tulee tehdä harkiten, koska sen pitkäaikaisia vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi. Hakkuutähteiden korjuu helpottaa maanmuokkausta ja viljelyä sekä edistää täystiheiden taimikoiden syntymistä. Se voi siten alentaa metsänuudistamiskustannuksia ja varmentaa taimikon hyvän alkukehityksen. Energiapuun korjuun tulisi tukea hyvälaatuisen ainespuun kasvatusta. Nuorissa metsissä energiapuuharvennukset voivat olla osa kannattavaa metsänkasvatusketjua, jos ne pystytään toteuttamaan kustannustehokkaasti.
Hakkuutähteiden korjuusuositukset
Hakkuutähteitä (oksia ja latvoja) voidaan korjata uudistushakkuun yhteydessä tuoreilta ja niitä viljavammilta kankailta sekä ruoho- ja mustikkaturvekankailta. Kuivahkoilta kankailta voidaan korjata kantojen korjuuta haittaavat hakkuutähteet. Tarvittaessa hakkuutähteet voidaan sijoittaa ajouralle parantamaan kantavuutta ja suojaamaan puiden juuria. Hakkuutähteitä ei suositella korjattavaksi ravinne-epätasapainosta kärsivistä ja karujen kasvupaikkojen metsiköistä. Uudistusalojen energiapuun korjuussa on syytä olla varovainen, sillä sen pitkän aikavälin vaikutuksia ei täysin tunneta.
Hakkuutähteen mukana poistuu merkittävästi ravinteita. Korjuussa suositellaankin, että metsään jätettäisiin noin 30 % ravinteista joko hakkuutähteitä kuivattamalla tai jättämällä osa siitä korjaamatta. Hakkuutähteet voidaan korjata vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilta, koska se osaltaan vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta.
Kantojen korjuusuositukset
Kantojen korjuu suositellaan tehtäväksi pahoin juurikäävän vaivaamissa metsiköissä, joissa ei voida vaihtaa puulajia. Kantoja voidaan korjata kuivahkoilta ja niitä viljavammilta kankailta sekä ruoho- ja mustikkaturvekankailta. Korjuuta voidaan tehdä karummillakin kasvupaikoilla, jos uudistusalalla on männyn juurikääpää eikä puulajia voida vaihtaa. Kantoja ei kuitenkaan suositella korjattavaksi karuilta, kallioisilta ja runsaskivisiltä kasvupaikoilta. Pohjavesialueilta kantojen korjuu on kielletty. Korjuukohteelle ei jätetä tuoreita, lahovikaisia kantoja (pois lukien alla olevat alueet).
Kannot jätetään korjaamatta korjuukohteelta
- jyrkistä rinteistä
- kalliometsistä, joissa irtomaakerros kallion päällä on ohut, alle 0,5 metriä
- erittäin kivisistä maastonkohdista
- vesistöjen ja pienvesien suojakaistoilta sekä metsäojien pientareilta
- kiinteiden muinaisjäännösten ja ulkoilureittien alueelta
- riistatiheiköiksi tarkoitetuista alikasvosryhmistä
- pienialaisilta kosteikkonotkelmilta
- säästöpuuryhmien alueelta
- kiinteistörajojen kohdalta.
Vain tuoreita kantoja tulisi korjata. Kantojen nosto tehdään normaalisti erikoisvarusteisella kaivinkoneella. Kantojen nosto paljastaa kivennäismaata ja pienentää maanmuokkauskustannuksia, mutta ei riitä vielä yksin maanmuokkaukseksi metsänuudistamista varten. Jos metsikössä ei ole juurikääpää ja kannot voidaan jättää korjaamatta, on syytä noudattaa seuraavia ohjeita: Korjuukohteelle tulee jättää halkaisijaltaan alle 20 senttimetriä paksut kannot sekä halkaisijaltaan yli 15 senttimetriä paksuja kantoja vähintään 25 kpl/ha korjuualalle jakautuneena. Savi- ja silttimaille (hieno hieta ja hiesu) tulee jättää vähintään 50 kantoa hehtaarille. Mahdollisuuksien mukaan jätetään korjaamatta eri puulajien kantoja.
Nuorten metsien energiapuuharvennus
Energiapuun korjuuseen tähtäävä harvennus sopii nuoriin metsiin, joissa taimikonhoitoa ei ole tehty tai se on jäänyt puutteelliseksi ja ainespuuta ei korjuussa kertyisi riittävästi. Energiapuuharvennuksella tavoitellaan puuston järeytymistä ja tarvittaessa puulajisuhteiden säätelyä myöhempien harvennusten kannattavuutta ajatellen. Jos metsikkö on jo puustoltaan ensiharvennuskokoista ja siitä saadaan ainespuuta merkittävissä määrin, harvennus voidaan tehdä energia- ja ainespuun yhdistettynä, ns. integroituna korjuuna.
Karsittuja rankoja voidaan suositusten mukaan korjata kaikilta kasvupaikoilta. Kokopuuta eli pienikokoista puuta, jota ei ole karsittu tai katkottu lyhyemmäksi, voidaan korjata metsiköistä, joissa ei ole ravinnehäiriöiden riskiä. Sitä ei suositella kuiville kankaille, puolukkaturvekankaille sekä niitä karummille kasvupaikoille, eikä hoidettuihin harvennuskuusikoihin, joissa kuusen osuus on yli 75 % runkoluvusta. Kokopuukorjuuta ei myöskään suositella metsiin, joissa on boorin puutteesta johtuva kasvuhäiriöriski. Näitä ovat kaskialueiden kuusikot sekä metsitetyt pellot, etenkin turvemailla. Lisäksi kokopuukorjuun ulkopuolelle suositellaan jätettäväksi kuivahkot kankaat, joissa on ohut humuskerros (muun muassa kulotetut ja metsäpaloalueet). Jos kokopuuta on korjattu jo aiemmin nykyisen puuston kiertoaikana, ei kokopuukorjuuta myöskään suositella.