Puukauppaa koskevaa erityistä lainsäädäntöä ei ole, vaan siinä noudatetaan yleisiä sopimusoikeuksia, omistusoikeutta ja verotusta koskevia lakeja ja säädöksiä. Lisäksi on eräitä metsien käyttöä koskevia lakeja, jotka osaltaan säätelevät puukauppaa, korjuuta ja puutavaran mittausta:
- Metsälaki
- Metsätuholaki
- Luonnonsuojelulaki
- Maankäyttö- ja rakennuslaki
- Vesilaki
- Yhteismetsälaki
- Puutavaranmittauslaki
Metsälaki
Metsälaissa ei varsinaisesti säädetä puukaupasta, mutta siinä on määritetty ne ohjaavat periaatteet ja puitteet, joiden mukaan metsiä tulee käsitellä ja kasvattaa. Osa laissa säädetyistä seikoista on kuvattu tarkemmin Tapion metsänhoitosuosituksissa.
Metsälain mukaan metsän hakkaajan eli hakkuuoikeuden haltijan tulee puustoa hakatessaan ja muita siihen liittyviä toimenpiteitä tehdessään osaltaan huolehtia metsälain noudattamisesta. Jos metsänhakkuusopimukseen on liitetty hakkuun toteutusta ohjaava suunnitelma, joka sisältää tiedot suunnitelluista hakkuista hakkuutavoittain ja tiedossa olevat metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt rajauksina kartalla, suunnitelman tekijä vastaa siitä, että suunnitelma on tämän lain mukainen. Suunnitelman tekijä ottaa vastuun allekirjoittamalla suunnitelman tai muulla vahvistamismenettelyllä.
Metsälain mukaan hakkuu ja sen yhteydessä tehtävät toimenpiteet on toteutettava niin, että vältetään vahingoittamasta hakkuualueelle kasvamaan jätettävää puustoa kohtuuttomasti. Lisäksi on vältettävä puuston kasvuolosuhteita heikentäviä maastovaurioita.
Korjuuyrityksen näkökulmasta huomionarvoista on että, metsälaissa metsän hakkaajalla tarkoitetaan metsän omistajaa tai hakkuuoikeuden haltijaa. Tämä tarkoittaa, että ensisijaisesti vastuuta hakkuista johtuvista metsälain rikkomuksista ei voi siirtää korjuuyritykselle, vaan vastuu on hakkuuoikeuden haltijalla.
Arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen
Puukaupan yhteydessä on huomioitava mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Nykyään puukauppaa tehdessä voidaan hyödyntää erilaisia kartta-aineistoja, jotka kertovat hakkuussa huomioitavien piirteiden esiintymisestä maastossa. Erilaisia metsänkäyttöä rajoittavia kohteita ovat muun muassa luonnonsuojelulain perusteella suojellut luontotyypit, kuten jalopuumetsät ja hiekkarannat, sekä metsälain 10§:n erityisen tärkeät elinympäristöt.
Metsälain 10 §:n mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet on säilytettävä elinympäristöjä hoidettaessa ja käytettäessä. Hakkuita tai muita toimenpiteitä lain velvoite ei estä, mutta toimenpiteet on toteutettava niin, että elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään. Laissa tarkoitetut elinympäristöt on siksi osattava tunnistaa puukauppakohteen laadinnassa ja korjuussa sekä huomioida niillä sallitut ja kielletyt toimenpiteet. Toimenpiteiden toteuttamista varten voidaan anoa poikkeuslupaa, mikäli velvoitteen täyttämisestä aiheutuu maanomistajalle vähäistä suurempaa taloudellista menetystä.
Metsänkäyttöilmoitus
Aiotusta hakkuusta tehdään metsänkäyttöilmoitus ja sen tekemisestä sovitaan puukaupan yhteydessä. Metsäkeskukset valvovat metsälakia metsänkäyttöilmoitusten avulla. Metsänkäyttöilmoitus tehdään metsäkeskukselle hakkuusta tai metsälain 10. §:ssä tarkoitetun elinympäristön muusta käsittelystä vähintään 10 päivää tai aikaisintaan 3 vuotta ennen toimenpiteen aloittamista. Metsäkeskus voi myöntää poikkeuksen määräajasta (poikkeuslupa). Metsänkäyttöilmoituksen tekee sellainen hallintaoikeuden tai muun erityisen oikeuden haltija, jolla on oikeus hakkuuseen. Asiamies (metsänhoitoyhdistyksen tai ostajayhtiön toimihenkilö) voi tehdä ilmoituksen maanomistajan puolesta.
Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä seuraavista hakkuista, mikäli ne eivät kohdistu metsälain mukaiseen erityisen tärkeään elinympäristöön:
- Kotitarvehakkuusta
- Pienikokoisen puuston hakkuusta, keskiläpimitta ennen hakkuuta enintään 13 cm
- Sähkölinjojen ja junaratojen reunavyöhykkeiden hakkuista
- Oja-, vesijohto- tai viemärilinjan hakkuusta
- Tie-, sähkö- tai muun vastaavan linjan hakkuusta
- Alueesta, jossa metsälaki ei ole voimassa
Maisematyölupa
Asemakaava-alueella ja yleiskaava-alueella, jos siinä niin määrätään, tarvitaan maisematyölupa. Kaava-alueisiin liittyvät määräykset vaihtelevat kunnittain. Maisematyölupa voidaan tarvita myös alueella, jossa on voimassa rakennuskielto kaavan laatimista varten. Kaava-alueen puunkorjuusta tiedotetaan alueen muita käyttäjiä.
Maisematyöluvan hakee joko maanomistaja tai hakkuuoikeuden haltija. Lupamaksun maksamisesta sovitaan puukaupan yhteydessä. Maisematyöluvan ratkaisee yleensä kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Luvassa voidaan antaa määräyksiä hakkuun ja uudistamisen toteutuksesta.
Metsäsertifikaatit
Metsäsertifikaatti osoittaa, että puupohjaisessa tuotteessa käytetty puuraaka-aine on peräisin vastuullisesti ja kestävästi hoidetuista metsistä. Suomessa on käytössä kaksi metsäsertifikaattia, PEFC- ja FSC-sertifikaatti. PEFC-sertifikaatti on kansallinen ja Suomessa laajasti käytössä. Vuonna 2021 noin 90 % Suomen metsistä on PEFC-sertifioituja ja 10 % on FSC-sertifioituja. Kaikkia Suomen metsiä ei ole sertifioitu, vaan osassa metsistä on käytössä molemmat sertifikaatit. FSC-sertifikaatti on kansainvälisesti tunnettu ja antaa erityisesti vientipuulle ja -puutuotteille lisäarvoa.
Halutessaan metsänomistaja voi liittää metsänsä osaksi metsäsertifikaattiryhmää ja molemmat sertifikaatit voivat olla samanaikaisesti käytössä samalla metsätilalla. Sertifioitujen metsien puunkorjuussa ja metsänkäsittelyssä on noudatettava sertifikaatin asettamia vaatimuksia, jotka tukevat metsäluonnon kestävää käyttöä. Sertifikaattien asettamia vaatimuksia ovat muun muassa vesistön ja toimenpidealueen väliin jätettävien suojavyöhykkeiden minimileveydet sekä hakkuualueelle jätettävien säästöpuiden määrä- ja läpimittavaatimukset.