Harvennushakkuita tehdään, jotta kasvupotentiaali kohdistuisi laadultaan hyviin puuyksilöihin. Siksi harvennushakkuita kutsutaan myös kasvatushakkuiksi. Ensimmäistä harvennusta kutsutaan ensiharvennukseksi, jonka jälkeen kiertoajan sisällä metsikössä tehdään yleensä yksi tai kaksi muuta harvennushakkuuta. Ennen ensiharvennusta voidaan tehdä energiapuuharvennus nuorissa metsissä, joissa taimikonhoito on jäänyt puutteelliseksi ja ainespuun kertymä hakkuussa on vähäinen. Ensiharvennus on ensimmäinen myyntikelpoista puutavaraa tuottava hakkuu. Sillä varmistetaan kasvamaan valittujen puiden valon, ravinteiden ja veden saanti. Kasvamaan jätetään kasvupaikalle sopivien puulajien laadukkaita yksilöitä. Se varmistaa metsänkasvatuksen tuloksen.
Mikäli tavoitteena on metsän puuntuotoskyvyn mahdollisimman korkea tehokkuus, harvennushakkuussa metsikön kasvu ohjataan laadultaan ja kasvultaan parhaisiin puihin. Harvennuksessa poistetaan vioittuneet, huonolaatuiset ja metsikön kehityksessä jälkeen jääneet puut sekä kasvatettavan puulajin kasvua haittaavat puut. Kasvamaan jätetään kullekin kasvupaikalle sopivia, kasvukykyisiä, hyvälatvaisia ja laadultaan parhaita puita niin paljon, että maan puuntuotoskyky käytetään tehokkaasti hyväksi.
Luonnonhoidollisia ja maisemallisia tavoitteita edistetään harvennushakkuissa lisäämällä sekapuustoisuutta ja monipuolistamalla metsän rakennetta. Jo ensiharvennuksessa metsikköön voidaan jättää säästöpuita. Monimuotoisuudelle tärkeitä puulajeja, kuten haapoja, raitoja ja leppiä, on suositeltavaa säästää harvennushakkuissa läpi kiertoajan. Näiden lisäksi voidaan säästää pystyssä tai maassa olevat lahopuut, kelot ja kolopuut. Yksittäinen lahopuu voi olla esimerkiksi harvinaisen kääpälajin elinympäristö. Hakkuussa säilytetään myös metson hakopuut sekä suuren petolinnun pesäpuut (kalasääski, maa- ja merikotka). Jättämällä metsään harventamattomia ja hyvin harvoja kohtia voidaan luoda vaihtelevuutta.
Supistuva latvus kertoo harvennuksen tarpeesta
Harvennuksen ja etenkin ensiharvennuksen oikea ajankohta on tärkeä metsikön kasvulle ja elinvoimaisuudelle. Ensiharvennus on ajankohtainen, kun puiden alaoksat ovat kuolleet noin 4 metrin pituudelta, mutta latvukset eivät ole supistuneet vielä liikaa. Elävän latvuksen osuuden tulisi olla männyllä 40 %, koivulla 50 % ja kuusella 60 % puun pituudesta. Kun latvus supistuu tätä pienemmäksi, puun kasvu hidastuu.
Männiköiden harvennukset
Kun taimikonhoito on tehty ajallaan, metsikön valtapituus on ensiharvennuksessa Etelä- ja Väli-Suomessa perusmallissa 13–15 metriä, laatupuun kasvatuksessa 11–13 metriä ja intensiivisessä kasvatuksessa 10–12 metriä. Pohjois-Suomessa valtapituus on 10–14 metriä. Jos taimikonhoito on jätetty tekemättä tai se on tehty lievänä, ensiharvennus pitäisi tehdä aikaisemmin. Aikainen ensiharvennus voi olla perusteltua myös männyn laatuharvennuksessa. Ensiharvennusta voidaan siirtää jopa vuosikymmenellä, jos suhteellisen voimakas taimikon harvennus on tehty myöhään, noin 6–8 metrin valtapituudessa.
Myöhemmät harvennukset suositellaan tehtäväksi harvennusmallien mukaisesti siten, että kasvamaan jätettävän puuston elävät latvukset eivät ole supistuneet liikaa. Myöhemmissä harvennuksissa hakkuun ajoituksen, voimakkuuden ja harvennustavan valinnassa voidaan painottaa taloudellisia tavoitteita enemmän kuin ensiharvennuksessa.
Kuusikoiden harvennukset
Kuusi on luontaisesti runsasoksainen ja tasalaatuinen, joten harvennuksissa tukkipuun laatuun vaikuttaminen ei ole yhtä merkittävä tekijä kuin männyllä. Kuusikko sietää ylitiheyttä hyvin, joten se on varsin joustava erilaisille harvennusvoimakkuuksille. Voimakas harvennus altistaa sen kuitenkin lumi- ja myrskytuhoille.
Kuusen elävän latvuksen osuuden tulisi olla vähintään 60 % puiden pituudesta. Ensiharvennus tehdään lähtöpuuston runkoluvusta riippuen 12–17 metrin valtapituudessa. Korjuuvaurioiden välttämiseksi kuusikot pitäisi harventaa mahdollisimman vähillä harvennuskerroilla.
Koivikoiden harvennukset
Rauduskoivua voidaan kasvattaa joko puhtaana koivikkona tai yksi- tai kaksijaksoisena kuusi-koivusekametsänä. Kun tavoitteena on hyvälaatuisen koivutukin kasvatus, pyritään harvennuksilla vaikuttamaan tyvitukin oksattomuuteen ja nopeaan järeytymiseen. Viljelykoivikot kasvavat yleensä nopeasti ja tasapituisina.
Koivu on harvennettava ennen kuin se pääsee riukuuntumaan. Eläviä oksia tulisi olla 50 prosentin osuudella puun pituudesta. Ensiharvennus tehdään 14–16 metrin valtapituudessa. Hieskoivikoissa riittää yksi 13–15 metrin pituudessa tehty harvennus. Hieskoivua ei yleensä kasvateta tukkipuuksi sen hitaamman kasvun ja laatuvikojen takia. Sekametsiköitä kasvatettaessa koivut eivät saisi kasvaa vallitsevassa asemassa, koska ne saattavat aiheuttaa mekaanisia vaurioita kuuselle.