- Valtapuut: Metsikön ylimmäinen, vallitsevin latvuskerros, jonka muodostavat metsikön pisimmät ja samalla yleensä vartevimmat puut.
- Lisävaltapuut: Edellistä latvuskerrosta hieman alempana oleva latvuskerros. Lisävaltapuiden latvukset ovat yleensä heikommin kehittyneet kuin valtapuiden. Puiden pituus on suunnilleen 0,9–0,8 kertaa valtapuiden pituus.
- Välipuut: Latvukset sijaitsevat enimmäkseen valtapuiden välissä, vähän edellistä latvuskerrosta alempana. Ylhäältäpäin ne useimmiten ovat vapaat, mutta kärsivät sitä vastoin enemmän tai vähemmän sivuvarjostuksesta, minkä johdosta ne tavalisesti ovat heikosti kehittyneet. Puiden pituus on suunnilleen 0,8–0,7 kertaa valtapuiden pituus.
- Aluspuut: Alimmainen latvuskerros. Latvukset ovat useimmiten paitsi sivuilta myös ylhäältäkin varjostetut ja sen vuoksi keskimäärin vieläkin heikommin kehittyneet kuin välipuiden latvukset. Puiden pituus on korkeintaan 0,7–0,4 kertaa valtapuiden pituus.
- Alikasvospuu: Pääpuustoa nuorempi ja lyhyempi puu, joka yleensä raivataan ennen koneellista hakkuuta. Ovat usein eri puulajia kuin varsinainen metsikkö tai sitä huomattavasti (tavallisesti yli 40 vuotta) nuorempia.
Alaharvennus
Alaharvennuksella tavoitellaan puuston nopeaa järeytymistä ja kiertoajan lyhentämistä. Se sopii kaikenikäisiin kasvatusmetsiin ja kaikille puulajeillemme. Kasvamaan jätetään ensisijaisesti laadultaan metsikön parhaat valta- ja lisävaltapuut, joilla on rungon laadun puolesta mahdollisuus kasvaa tukkipuiksi. Sitä suositellaan harvennusmenetelmäksi metsikköihin, joissa puusto on ylitiheää, tilajärjestykseltään epätasaista, kerroksellista tai sekametsää.
Alaharvennus kohdistuu pääasiassa metsikön alimpien latvuskerrosten puihin. Harvennuksessa poistetaan valtapuita pienemmät, vialliset ja sairaat puut sekä valtapuista mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosaltaan haaroittuneet puut. Vähintään harvennusmallien mukainen määrä puustoa on kuitenkin jätettävä kasvamaan. Aukkopaikkoihin kannattaa jättää kasvamaan kooltaan pienempiä tai huonompilaatuisiakin puita.
Yläharvennus
Yläharvennuksessa poistetaan alaharvennusperiaatteen mukaisesti huonolaatuisia puita, mutta lisäksi poistetaan metsikön kookkaimpia puita. Huonolaatuiset valtapuut mukaan lukien voidaan poistaa noin 100 valtapuuta hehtaarilta niin, että metsikköön jää harvennusmallien mukainen määrä puustoa.
Yläharvennuksen luonteinen hakkuu soveltuu parhaiten havupuuvaltaisen metsikön viimeiseen harvennukseen ja laatuongelmaisen männikön ensiharvennukseen. Puuston on oltava tilajärjestykseltään tasaista. Yläharvennus johtaa normaalia pidempään kiertoaikaan. Jäävien puiden valinta tulee tehdä tarkasti ja huolehtia siitä, että puuston määrä säilyy riittävän suurena.
Laatuharvennus
Laatuharvennuksessa painotetaan kasvatettavan puun laatua. Sairaiden ja alimpien latvuskerrosten puiden lisäksi voidaan poistaa myös oksikkaat tai muuten huonolaatuiset puut. Laatuharvennuksessa on huolehdittava siitä, että kasvamaan jää riittävä määrä kasvatuskelpoisia puita.
Laatuharvennus sopii lähinnä männikön ensiharvennukseen. Se on tehtävä normaalia alaharvennusta aikaisemmin, etteivät kasvatettaviksi jätettävien puiden latvukset ole supistuneet liikaa. Voimakasta laatuharvennusta suositellaan laadultaan keskinkertaisten männiköiden ensiharvennukseen metsiköissä, joissa on kohtuullisen tasaisesti jakautuneena vain 500–700 hyvälaatuista tukkipuuta hehtaarilla. Siinä pyritään jättämään ensiharvennuksen jälkeen noin 700 runkoa hehtaarille. Voimakas laatuharvennus on tehtävä viimeistään 12 metrin valtapituudessa. Se aiheuttaa suuremman kasvun alenemisen kuin tavanomainen harvennus ja voi lisätä myrsky- ja lumituhoriskiä.