Uudistushakkuut ovat osa jaksollisen metsänkasvatuksen metsänhoitoa ja päättää metsikön kiertoajan. Jaksollisessa metsänkasvatuksessa vuorottelevat metsikön kasvatusvaihe ja uudistamisvaihe. Uudistushakkuun ajankohta on metsänomistajan vapaasti päätettävissä ja silloin suurin osa puustosta poistetaan metsän uudistamista varten. Taloudellisesti kannattavaa puusto on uudistaa, kun arvokasvu alittaa asetetun tuottovaatimuksen. Metsänhoitosuositukset määrittävät metsikön uudistuskypsyyden pohjapinta-alalla painotetun keskiläpimitan ja metsikön keski-iän mukaan. Metsänhoitosuositukset vaihtelevat metsikön maantieteellisen sijainnin, kasvupaikkatyypin ja pääpuulajin mukaan.
Puuntuotannollisesti kehityskelvoton metsikkö suositellaan uudistettavaksi mahdollisimman pian. Tällaisia ovat esimerkiksi poikkeuksellisen hidaskasvuiset, taloudelliselta tuotoltaan vähäiset tai juurikäävän vaivaamat metsiköt. Hidaskasvuisuus voi aiheutua metsikön huonosta terveydentilasta, tuhosta tai kasvupaikalle sopimattomasta puulajista. Ojitetuilla turvemailla, joilla puusto on syntynyt ennen ojitusta, uudistuskypsyyttä on arvioitava ensisijaisesti puuston kasvun ja järeyden perusteella.
Uudistushakkuu voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla. Hakkuu voidaan tehdä esimerkiksi avohakkuuna, jolloin lähes kaikki puut kaadetaan ja metsä uudistetaan viljellen (kylvö tai istutus). Siemen- ja suojuspuuhakkuussa hakkuualueelle jätetään parhaita siemennyskykyisiä puita tuottamaan uusi puusukupolvi. Kaistalehakkuussa hyödynnetään reunametsän luontaista siemennystä.
Avohakkuu
Avohakkuu on jaksollisen metsänkasvatuksen hakkuu, jossa korjuukohteelta poistetaan lähes kaikki puut pois lukien maisema- ja säästöpuut, jotka turvaavat luonnonmonimuotoisuutta. Avohakkuun jälkeen metsä uudistetaan yleensä istuttamalla tai kylvämällä. Pienillä uudistusaloilla voidaan joskus hyödyntää reunametsän luontaista siemennystä.
Metsälaki velvoittaa metsänomistajaa huolehtimaan metsänuudistamisesta. Lain mukaan uudistamisvelvoite astuu voimaan, mikäli hakkuussa syntyy vähintään 0,3 hehtaarin avoin alue. Uudistamisvelvoite katsotaan täyttyneeksi, kun riittävän tiheässä ja tasaisesti jakautuneessa taimikossa taimien keskipituus on puoli metriä ja taimikko on syntynyt suojametsäalueella, Inarin, Kittilän, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kuntien alueella 25 vuodessa, muulla pohjoisen Suomen alueella 20 vuodessa, keskisen Suomen alueella 15 vuodessa, eteläisen Suomen alueella 10 vuodessa. Uudistamismenetelmän valinta vaikuttaa uudistushakkuun toteutukseen. Menetelmä valitaan kasvupaikan ja puulajin mukaan. Metsikön uudistamismenetelmäksi kannattaa valita edullisin riittävän nopeasti hyvään taimettumiseen johtava menetelmä.
Luontaiseen, siemenpuiden avulla tapahtuvaan uudistamiseen voidaan pyrkiä, jos alueella puuston, maaperän ja pintakasvillisuuden perusteella on ennalta arvioiden riittävät edellytykset luontaisen taimiaineksen muodostumiseen. Metsikkö uudistetaan viljellen, jos luontainen uudistaminen halutulle puulajille ei etukäteen arvioiden onnistu kohtuullisessa ajassa tai on epävarmaa. Metsikkö uudistetaan viljellen myös silloin, kun on tarvetta puulajin vaihtoon, kuten juurikäävän vaivaamissa kuusivaltaisissa metsiköissä.
Kaistalehakkuu
Nimensä mukaisesti kaistalehakkuussa metsikköön muodostetaan avoimia kaistaleita, joita ympäröi puustoiset kaistaleet. Ajatuksena on, että kaistalehakkuussa hyödynnetään reunametsän luontaista siemennystä. Kaistalehakkuu sopii kosteiden korpinotkelmien uudistamiseen kuuselle ja kangasmaiden uudistamiseen männylle. Kaistaleen leveys on havupuilla noin 50 metriä, koivulla suurempikin. Kaistaleen molemmilla puolilla on oltava siemennyskykyistä puustoa.
Siemenpuuhakkuu
Siemenpuuhakkuussa alueelta kaadetaan suurin osa puista, mutta alueelle jätetään hyvälaatuisia siemennyskykyisiä puita, joiden siemenistä alkaa kasvaa uusia taimia. Kun alue on taimettunut riittävästi, siemenpuut voidaan korjata ylispuuhakkuuksi kutsutussa hakkuussa. Osa siemenpuista voidaan jättää säästöpuiksi alueelle. Siemenpuiden korjuu on helpompaa, jos ne jätetään pieniin ryhmiin tai nauhamaisiin muodostelmiin. Tämä helpottaa myös siemenpuiden jättöä säästöpuuryhmiksi. Siemenpuuhakkuu sopii männyn ja koivun luontaiseen uudistamiseen. Männyn luontainen uudistaminen sopii puolukkatyypin ja sitä karummille kankaille sekä niitä vastaaville turvemaille. Männyllä siemenpuiksi valitaan 50–150 hyvälaatuista puuta hehtaarille. Siemenpuita tarvitaan enemmän, jos ne ovat pieniä tai kasvupaikka on karu. Myös reunametsän siemennyskyky otetaan huomioon.
Koivu voidaan uudistaa luontaisesti tuoreella ja ravinteisuudeltaan sitä paremmalla maalla. Menetelmä ei sovi hienojakoiselle ja routivalle maalle. Siemenpuiksi valitaan 10–20 puuta hehtaarille. Koivun luontainen uudistaminen edellyttää yleensä maanmuokkauksen.
Suojuspuuhakkuu
Suojuspuuhakkuun tavoite on kuusikon luontainen uudistuminen. Hehtaarille jätetään 100–300 suojuspuuta. Kuusikon luontainen uudistaminen uudelleen kuuselle on perusteltua vain silloin, kun metsikössä on jo olemassa runsaasti kasvatuskelpoista taimiainesta eikä tyvilahoa esiinny. Sekametsikkö on puhdasta kuusikkoa suotuisampi uudistettava. Kuusen luontaiseen uudistamiseen liittyy huomattava epäonnistumisen riski, joten kuusen viljely on usein varmempi vaihtoehto. Kuusen siemensato vaihtelee vuosittain runsaasti, joten uudistushakkuu ja mahdollinen maanmuokkaus on osattava sovittaa yhteen sen kanssa.
Verhopuuhakkuu
Verhopuuhakkuu sopii kuusen uudistamiseen hallanaroilla kohteilla. Verhopuuksi jätetään lehtipuuta tai mäntyä. Verhopuustoa vähennetään tai se voidaan poistaa, kun taimikon pituus on 1–2 metriä. Erittäin hallanaralla kohteella taimikon tulisi olla 3–4 metriä pitkää ennen verhopuuston poistoa. Osa hyvälaatuisista rauduskoivuverhopuista kannatta kasvattaa tukkipuiksi, mikäli ne eivät merkittävästi haittaa kuusikon kehittymistä.
Ylispuuhakkuu
Ylispuuhakkuussa poistetaan edellisen puusukupolven siemen-, suojus- tai verhopuut vakiintuneen taimikon päältä. Siemenpuut poistetaan kasvutappioiden ja korjuuvaurioiden välttämiseksi heti, kun taimikko on vakiintunut ja ennen kuin siemenpuut haittaavat taimikon kehitystä. Siemenpuut poistetaan viimeistään 5 vuoden kuluttua riittävästä taimettumisesta. Muutamia siemen- tai suojuspuuryhmiä voidaan jättää säästöpuiksi.
Väljennyshakkuu
Ennen uudistushakkuuta voidaan tehdä väljennyshakkuu laatuharvennusperiaatteella, jossa tiheä, lähes uudistuskypsä metsikkö harvennetaan voimakkaasti. Tavoitteena on luontaisen uudistamisen edellytysten parantaminen. Samalla tehostetaan kasvatettavaksi jätettävän puuston järeytymistä. Väljennystä käytetään myös säilyttämään metsänkuva erityiskohteissa peitteellisenä. Se sopii erityisesti mäntyä kasvaville karuhkoille kangasmaille, mutta myös kuusikoille ja turvemaille.